Kalojen laaja ravintovalikoima

Kalojen ravinnonkäyttö on monipuolista. Kuitenkin lähtötilanne poikasten kuoriutuessa on monella lajilla sama. Ruskuaispussin kuluttua loppuun poikasten ensimmäinen ravintokohde on tyypillisesti eläinplankton. Kasvun alettua siirrytään usein monien muiden ravintokohteiden käyttäjiksi.

Eläinplankton on muutamille lajeille tärkeä ravintokohde läpi elämän. Suomalaisista lajeista erityisesti muikku ja muutamat siika-muodot käyttävät eläinplanktonia pääravintona.

Monien muiden lajien kohdalla vesien selkärangattomat ovat tärkeää ravintoa. Kalojen poikasten kasvettua ne käyttävät ravintonaan mm. hyönteistentoukkia ja siiroja. Usealla lajilla selkärangattomat muodostavat tärkeimmän osan ravinnosta läpi elämän. Tällaisia lajeja ovat lähes kaikki pienikokoiset lajit, kuten pienet särkikalat. Suurikokoisista lajeista erityisesti lahna syö pohjassa eläviä toukkia.

Osa lajeista syö muita kaloja. Niitä kutsutaan petokaloiksi. Esimerkiksi hauki on tyypillinen petokala. Sillä on suuri suu, terävät hampaat ja räjähtävä nopeus. Ahven muuttuu petokalaksi kasvettuaan yli 15 cm pituiseksi. Lohi ja taimen ovat niin ikään petokaloja. Ne muuttuvat petokaloiksi lähdettyään kasvuvaellukselle mereen tai järveen. Esimerkiksi Itämeren lohelle silakka ja kilohaili ovat tärkeää ravintoa. Vastaavasti järvessä kasvavalle taimenelle muikku on yksi keskeisimmästä ravintokaloista. Myös särkikalojen keskuudessa on yksi oikea petokala. Se on toutain. Se syö mm. salakoita. Petokaloja on kuitenkin hyvin vähän kaikista lajeista.

Suomalaisista kaloista yksikään ei käytä täysin kasviravintoa, mutta särkikaloihin kuuluva sorva syö lähes pelkästään kasveja.

Peda.net käyttää vain välttämättömiä evästeitä istunnon ylläpitämiseen ja anonyymiin tekniseen tilastointiin. Peda.net ei koskaan käytä evästeitä markkinointiin tai kerää yksilöityjä tilastoja. Lisää tietoa evästeistä