7. Kiehtovat kalamme

Hauki on kala

”Hauki on kala” on vanha hokema. Hauki todellakin on kala, mutta mitkä tekijät tekevät hauesta kalan?



Kalat ovat kehittyneet vedessä. Tämän takia niillä on monia sopeumia vesielämään. Sopeumalla tarkoitetaan ominaisuutta, jonka ansiosta eläin pystyy elämään elinympäristössään, esimerkiksi vedessä.

Monien vesieläinten tärkeä sopeuma ovat kidukset, jotka toimivat kaasujen vaihdossa. Kalat ottavat happea suoraan vedestä kiduksien avulla ja poistavat samalla hiilidioksidia.

Kalat ovat hyvin kehittynyt eliöryhmä, vaikka monet kalojen ominaisuuksista ovatkin esimerkiksi nisäkkäisiin verrattuna alkeellisia. Kalat ovat eläneet aina vedessä, joten niiden voi sanoa olevan täydellisesti sopeutuneet vesielämään.

Kalat kutevat

Kalojen lisääntymistapahtumaa kutsutaan kuduksi. Kudussa koiraskala hedelmöittää maidilla naaraskalan mätimunat. Hedelmöittäminen tapahtuu veden avustuksella. Koiraskalan maiti on siittiösoluja ja naaraskalan mäti on munasoluja.

Kaloilla on monia mielenkiintoisa tapoja kutea. Suurella osalla lajeista kutu on yksinkertaisesti vain sitä, että koiras hedelmöittää maidillaan naaraan mädin. Munat ja poikaset kehittyvät sen jälkeen oman onnensa varassa. Osalla lajeista emot hoitavat mätimunia, joillakin lajeilla emot hoitavat myös poikasia. Kaiken lisäksi osa lajeista synnyttää eläviä poikasia.

Kaloilla poikasten kehitys tapahtuu vedessä, mikäli kyseessä ei ole synnyttävä kalalaji. Mätimuna tarjoaa poikasille kaiken tarpeellisen, riittävästi suojaa ja ravintoa kehitykseen. Poikasen kehitys mätimunan sisällä kestää vain muutamasta päivästä aina useaan kuukauteen, lajista riippuen. Poikasten kehittymiseen vaikuttaa veden lämpötila. Lämpimässä vedessä poikaset kuoriutuvat nopeasti, mutta kylmässä kehitys on hyvin hidasta.

Poikasten kuoriuduttua ne ovat vielä hyvin pieniä, ne eivät vielä ui. Ensiksi ne käyttävät oman vararavinnon eli ruskuaispussin loppuun. Ruskuaispussi on kalojen elämän starttipakkaus. Ruskuaispussin loputtua ne alkavat etsiä ravintoa.

Kalojen laaja ravintovalikoima

Kalojen ravinnonkäyttö on monipuolista. Kuitenkin lähtötilanne poikasten kuoriutuessa on monella lajilla sama. Ruskuaispussin kuluttua loppuun poikasten ensimmäinen ravintokohde on tyypillisesti eläinplankton. Kasvun alettua siirrytään usein monien muiden ravintokohteiden käyttäjiksi.

Eläinplankton on muutamille lajeille tärkeä ravintokohde läpi elämän. Suomalaisista lajeista erityisesti muikku ja muutamat siika-muodot käyttävät eläinplanktonia pääravintona.

Monien muiden lajien kohdalla vesien selkärangattomat ovat tärkeää ravintoa. Kalojen poikasten kasvettua ne käyttävät ravintonaan mm. hyönteistentoukkia ja siiroja. Usealla lajilla selkärangattomat muodostavat tärkeimmän osan ravinnosta läpi elämän. Tällaisia lajeja ovat lähes kaikki pienikokoiset lajit, kuten pienet särkikalat. Suurikokoisista lajeista erityisesti lahna syö pohjassa eläviä toukkia.

Osa lajeista syö muita kaloja. Niitä kutsutaan petokaloiksi. Esimerkiksi hauki on tyypillinen petokala. Sillä on suuri suu, terävät hampaat ja räjähtävä nopeus. Ahven muuttuu petokalaksi kasvettuaan yli 15 cm pituiseksi. Lohi ja taimen ovat niin ikään petokaloja. Ne muuttuvat petokaloiksi lähdettyään kasvuvaellukselle mereen tai järveen. Esimerkiksi Itämeren lohelle silakka ja kilohaili ovat tärkeää ravintoa. Vastaavasti järvessä kasvavalle taimenelle muikku on yksi keskeisimmästä ravintokaloista. Myös särkikalojen keskuudessa on yksi oikea petokala. Se on toutain. Se syö mm. salakoita. Petokaloja on kuitenkin hyvin vähän kaikista lajeista.

Suomalaisista kaloista yksikään ei käytä täysin kasviravintoa, mutta särkikaloihin kuuluva sorva syö lähes pelkästään kasveja.

Suomen kalalajit

Suomessa on tavattu yli sata kalalajia. Suomalaisista kalalajeista osa on varsinaisia merilajeja, jotka kykenevät elämään vähäsuolaisessa murtovedessä. Toiset ovat makeanveden lajeja. Osa lajeista on harvinaisia harhailijoita, istutettuja lajeja tai vieraslajeja. Suomessa Itämeren alueella on eniten lajeja. Itämeressä tavataan merilajien lisäksi myös suurinta osaa makeanvedenlajeistamme.

Monilla suomalaisilla lajeilla on mielenkiintoinen nimi. Hauki, lohi, taimen ja ahven ovat tuttuja nimiä. Törö, vimpa, turpa ja toutain ovat kenties vähemmän tunnettuja makeanvedenkaloja. Rasvakala, imukala, siloneula ja teisti ovat vastaavasti merikaloja, joita tavataan Itämeressä.

Tutustu näihin lajeihin LuontoPortin kalasivujen avustuksella.

Kalavideoita



Kolmipiikkejä pienessä ojassa.



Kiiski akvaariossa.



Lahna akvaariossa.

Peda.net käyttää vain välttämättömiä evästeitä istunnon ylläpitämiseen ja anonyymiin tekniseen tilastointiin. Peda.net ei koskaan käytä evästeitä markkinointiin tai kerää yksilöityjä tilastoja. Lisää tietoa evästeistä