Erilaisuus on aina leimattu poikkeavuudeksi miettimättä lainkaan sen tarkempaa olemusta. Oppimisen osalta ei oikeastaan kannattaisi puhua erilaisuudesta on vain tapoja oppia ja käsitellä asioita toisella tavalla. Usein erilaiset oppijat määritelläänkin ihmisiksi, jotka oppivat koulun näkökulmasta väärällä tavalla. Tämän vuoksi he eivät pääse näyttämään mahdollista lahjakkuuttaan, vaan useasti alisuoriutuvat koulussa seurauksena luokitteleminen oppimisvaikeuksisten ryhmään.
On totta, että osa ihmisistä kärsii eriasteisista synnynnäisistä vaikeuksista, jotka useasti näkyvät ulospäin juuri oppimisvaikeuksina mm. lukivaikeutena, tarkkaavaisuuden häiriöinä, hahmottamisen häiriöinä, matemaattisina vaikeuksina tai motoriikan vaikeuksina. Tällöin on syytä palata erilaisuuden olemukseen ja ymmärtää, että oppimisvaikeudet ts. erilainen oppijuus ei ole tyhmyyttä tai laiskuutta vaan syyt löytyvän syvemmältä.
Usein suurin apu oppimispulmiin on oikean oppimistavan ja –strategian löytyminen. Se miten opitaan riippuu hyvin pitkälle yksilön henkilökohtaisista ominaisuuksista.
|