Peda.net > Verkkoveräjien etusivu > Mäntsälä > Ohkolan koulu, Mäntsälä > Luokkien omat sivut > Arkisto > Kuudes luokka (2009-2010) > Tekemistä oppilaille > Kaikenlaista alkuopetusvuosilta > Loruja, runoja, kirjoja ja satuja > Kirsi Kunnaksen kirjoittamia runoja >

Kirsi Kunnaksen kirjoittamia runoja

YLLÄPITOON >>    

Tiitiäisen tuutulaulu (12.4.2004)

Tiitiäinen metsäläinen
pieni menninkäinen,
posket tehty puolukasta,
tukka naavatuppurasta,
silmät on siniset tähdet.

Tiitiäinen metsäläinen
pieni menninkäinen,
keinu kuusen kainalossa,
tuutu tuulen kartanossa,
sammuta siniset tähdet!

-Teoksesta Unikeinu, meidän lasten runot-
 

Siilin kuutamo

Yö hiipii sukkasillaan
varpahillaan
kukkien luona nurmikolla
ja yli nurmikon
ja itkee rannalla kaislikossa.
kaislikossa
kuu kaikkein kaunein on.

Ja siili kyynelehtii
minkä ehtii
tunteissansa kuutamolla
- on hetki kuutamon -
ja istuu rannalla kaislikossa.
Kaislikossa
kuu kaikkein kaunein on.

Kuu kulkee kultaisena
punaisena
ruusun lailla huumaavana
ja pienen karkelon
tanssii rannalla kaislikossa.
Kaislikossa
kuu kaikkein kaunein on.

Kuu tanssii pyöreänä
yönä tänä
kukkien luona nurmikolla,
se on niin vallaton
ja nauraa rannalla kaislikossa.
Kaislikossa
kuu siilin rakkain on.
 

Pihamies Vilokkinen

Pihamies Vilokkinen
oli ihanan lihava
ja niin mahtavan vapaa
että harvoin tapaa!
Hän ei päässyt ylös tuolista
ja vapaana huolista
hän tuijotti maapallon kolmatta
napaa!

-Kirsi Kunnas, teoksesta Tiitiäisen pippurimylly-
 

Tänään

Tänään on juuri oikea aika
muurahaisen lentää kuuhun
ja tehdä siellä semmoinen taika
että namusia sataa suuhun

-Kirsi Kunnas, Tiitiäisen satupuu-




 

Tunteellinen siili (12.4.2004)

Oi, sanoi siili,
olen tunteellinen siili,
olen hyvä, kiltti, hellä
Ja kenelläpä, kellä
on vastaansanomista?
Se vain on surullista,
että piikkikuoren alla
siilin hellyys piili.

Oi, sanoi siili,
olen surullinen siili,
niin yksinäinen jotta!
Ja se on aivan totta:
se yksinänsä eli
ja piikein piikitteli,
ja piikkikuoren alla
sitten itkeskeli.
 

Vanha vesirotta (12.4.2004)

Kaislaranta kahisee,
suviheinä suhisee,
rapakossa rahisee:
Kuka tulla tuhisee?

Mikä tuolla pilkistää?

Vesirotan pieni pää,
viikset vallan mutaisina,
rämpii jalat rutaisina
vanha Jaakko Vaakko Vesirotta.
Silmät vettä siristen,
nenä nuhaa tiristen,
tuhisten ja puhisten.
Ja sitten voi voi Vaivastus!
Ja atsii atsii aivastus"

(Vaivastus on vesirotan omaa kieltä
ja tarkoittaa aivastuksen vaivaa
ja sitä että täytyy esiin kaivaa
nenäliina
niistääksensä nenän pieltä.
Totisesti piina!)

Ja taasen - voi Vaivastus,
ja atsii atsii aivastus!

Vanha Jaakko Vaakko Vesirotta
on -aivan totta-
vanha hieno herkkä rotta,
joka kärsii ammattinsa vuoksi
kuhanuhaa, vesiköhää, ryskäyskää.
Ja nyt -katsos, nyt se juoksi
suoraan kaislavuoteeseen
ja makaa jalat luoteeseen
ja kuono kohti kaakkoa.

Se auttaa Jaakko Vaakkoa.
 

Pöllöt (12.4.2004)

Pöllö puussa töllöttää,
kun myyrä kömpii mökistään.
Isäpöllö kutsuu pikku pöllöjään
ja koko perhe puussa töllöttää
kun Mömmömyyrä kömpii mökistään.

Isäpöllö huutaa: huu hu-huu
ja koko perhe: huhuu, huhuu,
kun Mömmömyyrä kömpii mökistään
ja sanoo: Hyvää yötä, pöllöt, hyvää yötä!

Tyttöpöllö, poikapöllö,
äitipöllö, isäpöllö,
koko perhe vastaa: Hyvää yötä, huhuu.

Ja kuulee kuinka Mömmömyyrä
itseksensä puhuu:
Möksis möksis möksis möksis möksis...

-Teoksesta Unikeinu, meidän lasten runot-
 

Pimeä ratsastaa (12.4.2004)

Pimeä ratsastaa mustalla tammalla,
mustan tamman hännällä
huiskuttaa.
Pimeä ratsastaa äänetöntä laukkaa,
tähtisellä kammalla
hiuksiansa kampaa,
kuusta palan haukkaa
ja sitten menee pöllön silmiin nukkumaan.

-Teoksesta Unikeinu, meidän lasten runot, alunperin Tiitiäisen satuupuu, 1956-
 

Kissa Krumeluu (12.4.2004)

Silkkiturkki, ruususuu,
pieni kissa Krumeluu,
pienen pieni kissa
istuu aatoksissa.

Miettii kissa Krumeluu:
Missä on se suuri puu,
jossa niin kuin omenoita
kasvaa hiiren penikoita.
Puuta vain kun ravistaa
sata hiirtä putoaa.

Niitä sitten popsimalla
söisi pienen sienen alla
kissa Krumeluu,
pieni ruususuu.


 

Kirjailija Kirsi Kunnas

Kirsi Kunnas syntyi taiteilijaperheeseen Helsingissä 14.12.1924 . Hänen vanhempansa Wäinö ja Sylvi Kunnas olivat kuvataitelijoita.

Kirsi Kunnas on kirjoittanut lapsille monenlaisia juttuja: runokokoelmia, satutarinoita, nukkenäytelmiä, aapisia ja lukukirjoja. Tämän lisäksi hän on kääntänyt runsaasti lastenkirjallisuutta suomen kielelle, esimerkiksi englantilaisia lastenrunoja (Hanhiemon iloinen lipas). Lasten runojan kääntäminen ja riimittely johtikin Kirsi Kunnaksen lastenkirjailijaksi. Sitä ennen hän oli kirjoittanut vain aikuisille. Hänen lastenkirjoistaan voidaan mainita esimerkkinä Tiitiäisen satupuu(1956), Kani Koipeliinin kuperkeikat (1979) ja Tiitiäisen pippurimylly (1991). Teoksia on näiden lisäksi kymmeniä!

Kirsi Kunnas on sanonut: "Minulla jokainen runo on hirmuisen työn takana, kirjoitan ne kymmeniä kertoja uusiksi". Hän on myös pohdiskellut aikuisille ja lapsille kirjoittamisen eroja ja tullut seuraavaan tulokseen:"Aikuisille voi joskus kirjoittaa pinnallisesti ja yksioikoisesti - lapsille ei koskaan.".

Kirsi Kunnas on saanut työstään monia palkintoja, esimerkiksi vuonna 1996 lastenkulttuurin suuren valtionpalkinnon.

Lähteet:
http://www.nuorisokirjailijat.fi/kunnaskirsi.shtml
http://www.yle.fi/teema/kulttuuri/kirjallisuus/arkisto/ammattina_%20suomalainen_%20kirjailija_kunnas.shtml
 

Kirsi Kunnas

Kirsi Kunnas