|
|
|
1.2 Mt 12.03.
|
|
1 Mt 10.10.
|
|
881.5 kt 13.10.
|
|
264.5 kt 13.10.
|
|
455 kt 02.09.
|
|
743.4 kt 12.03.
|
|
Tällä englanninkielisellä testissä voit testata omia moraalisia intuitioitasi.
|
Tässä videossa neurotieteilijä Sam Harris esittää mm. miten hän ylittää Humen giljotiinin. Sam Harris edustaa metaetiikassa modernia naturalismia. Videossa pitäisi olla suoraan suomenkieliset tekstitykset. Jos tekstitykset eivät näy automaattisesti, saat napsautettua suomenkieliset tekstitykset viemällä osoittimen videoruudun päälle ja valitsemalla kielivalikosta kohdan "Finnish".
|
Tässä linkki Martha Nussbaumin projektiin: The Capabilities Approach
|
Pikainen ja humoristinen selvitys Kantin moraalifilosofiasta.
|
|
I MITÄ MORAALISUUS ON?
Etiikan peruskäsitteitä
Moraali (lat. mos, mores = tapa, tavat; moralis = tapoja koskeva)
- käytännön elämän pohdintaa, ratkaisuja ja toimintaa oikean ja väärän suhteen
Etiikka (kr. ethos, ethika = tapa, tavat)
- hyvän elämän sekä oikean ja väärän TUTKIMUSTA
=> etiikka on tieteenala, joka tutkii moraalia
Arvot
- ominaisuuksia, joiden vuoksi jotakin asiaa pidetään hyvänä ja tavoittelemisen arvoisena.
- toiminnan päämäärä => ohjaavat moraalista toimintaa
- arvojen lajeja:
a) itseisarvo = arvokas sinänsä (esim. hyvä)
b) välinearvo = arvo, jolla voi tavoitella jotain vielä arvokkaampaa (esim. raha)
- arvokonflikti = kahden tai useamman arvon välinen ristiriita
- arvohierarkia = arvojen keskinäinen tärkeysjärjestys
Normit (lat. norma = kulmamitta, sääntö, ohje)
- käyttäytymissääntöjä, jotka pitävät yllä arvoja
- voivat olla luonteeltaan kieltoja, käskyjä, lupia tai vaikkapa ohjeita
- voivat olla kirjallisia lakeja, suullisia sopimuksia tai sanattomia sopimuksia
- sanktiot ovat normien toteutumiseen tai toteutumattomuuteen liittyviä palkkioita ja rangaistuksia
Kaksoisvaikusperiaate eli kahden vaikutuksen oppi
- teko on moraalisesti oikeutettu, jos siitä seuraava paha on ei-haluttu sivuvaikutus, jota ei voida välttää hyvään päämäärään pyrittäessä
Etiikan erityispiirteitä
1) Normatiivisuus
- etiikka antaa ohjeita ja sääntöjä
=> ”Mitä pitää tehdä?” ”Miten tulee elää?”
2) Ensisijaisuus
- eettiset perustelut ovat ensisijaisia verrattuna muihin perusteluihin, kuten esim. taloudellisiin perusteluihin
3) Universaalisuus
- etiikan säännöt koskevat kaikkia
4) Puolueettomuus (impartiality)
- etiikka koskettaa kaikkia samalla tavalla
5) Riippumattomuus
- eettiset perustelut ovat riippumattomia meidän haluista ja tavoitteista
=> etiikka ei ole väline minkään muun saavuttamiseksi
6) Autonomisuus
- eettiset perustelut on itsenäistä muiden tieteenalojen perusteluista, JOSKIN muiden tieteenalojen perustelut voivat olla merkittäviä jonkin eettisen ongelman kannalta
=> muut tieteenalat eivät voi sanella sitä, mikä on eettistä
7) Rationaalisten perustelujen mahdollisuus
- eettisistä ongelmista voidaan keskustella järkiperäisesti
II MIHIN MORAALI PERUSTUU?
Kuka päättää moraalista? (VP 30–33, UP 40–43)
Onko olemassa yleispätevää moraalia?
=> onko olemassa sellaisia arvoja ja normeja, jotka koskevat kaikkia?
Relativismi: EI
1) Kulttuurirelativismi: moraalikäsitykset vaihtelevat eri kulttuurien välillä => yhteistä moraalia ei ole
2) Subjektivismi: moraalikäsitykset vaihtelevat eri yksilöiden välillä => yhteistä moraalia ei ole
Relativismin ongelmia:
- vaikka yleispätevää moraalia ei ole vielä löydetty, se ei tarkoita sitä, etteikö yleispätevää moraalia voisi olla
- relativisti ei voi ottaa kantaa moraalisiin erimielisyyksiin vaan joutuu myöntämään, että joku asia on samaan aikaan sekä oikein, että väärin
- relativismia usein puolustetaan suvaitsevaisuuden nimissä
=> suvaitsevaisuutta pidetään näin arvojen keskellä muita arvokkaampana
=> ristiriita relativismin käsitteen kanssa: ei ole keinoa asettaa arvoja järjestykseen
- äärimmäinen relativismi ei ole suvaitsevaisuutta, vaan välinpitämättömyyttä
Miten vastata relativismin haasteeseen?
1) Olettamalla, että moraaliset asiat ovat olemassa olevia tosiasioita siinä missä muutkin tosiasiat (moraalirealismi/ arvo-objektivismi)
2) Olettamalla, että moraalista voidaan päästä yksimielisyyteen tutkimalla ihmisluontoa, johon moraali perustuu (naturalismi)
3) Olettamalla, että moraalista voidaan päästä yksimielisyyteen vetoamalla ihmisen järkeen ja keskustelutaitoon (konsensualismi)
Arvot, normit ja tosiasiat (VP 40–43, UP 29–31)
Mitä tarkoitetaan tosiasialla?
- on syytä erottaa toisistaan asiantila ja väitelause:
=> Markus on pitempi kuin Emmi (asiantila – todellisuus)
=> ”Markus on pitempi kuin Emmi” (väitelause – kieli)
- asiantila, joka vallitsee = TOSIASIA
- vallitsevan asiantilan kanssa yhtenevä väitelause = TOSI LAUSE
=> väitelauseet kertovat jostakin, joka on; väitelauseet kertovat vallitsevasta asiantilasta.
Miten tosiasiat ja todet lauseet liittyvät moraaliin?
- onko olemassa moraalisia tosiasioita?
=> onko kuristaminen on väärin samalla tavalla tosiasia kuin luokassa on liitutaulu?
- ovatko moraaliväitteet samalla tavalla tiedollisia kuin muutkin väitteet?
=> voidaanko väitelausetta ”kuristaminen on väärin” arvioida samalla tavalla todeksi kuin väitelausetta ”luokassa on liitutaulu”?
Kognitivismi ja nonkognitivismi (VP 44–45, UP 120–121)
Kognitivismi
- moraalikäsitykset ovat perimmältään tietoa
- moraaliset väitteet kuvaavat tosiasioita (moraalirealismi)
- moraalista saadaan tietoa joko (1) intuition tai (2) tavallisten aistien avulla
Nonkognitivismi
- moraalikäsitykset ovat subjektiivisten asenteiden, halujen tai tunteiden ilmauksia (ei tietoa)
- moraaliset väitteet kuvaavat vain mielenliikkeitämme, ei tosiasioita (moraalinen antirealismi)
- moraali rakentuu arvostuksissa, ilmausten kokonaisuuksissa
Metaeettisiä teorioita moraalin perustasta (VP 45–55, UP 122–131)
Kognitivistisia teorioita:
1) Naturalismi
- moraali on luonnollinen ominaisuus tai se perustuu luonnollisiin ominaisuuksiin
=> moraalista saadaan tietoa tavallisilla aisteilla ja järjellä; tieto moraalista perustuu tietoon todellisuudesta
- Aristoteles: ihmistä tutkimalla voimme päätellä sen mikä on hyvää ihmiselämälle
- moderni evoluutioteoria:
=> moraaliset yksilöt selviytyvät paremmin; moraali edistää lajin hengissä säilymistä; moraali on arvokasta
=> moraali on luonnollinen osa lajikehitystä; moraali on luonnollinen ominaisuus
Kritiikkiä naturalismille:
- David Hume
=> ”no ought from is”; eettisiä arvostelmia ei voi päätellä suoraan tosiasioista
- G. E. Moore
=> naturalistinen virhepäätelmä: hyvää ei voi määritellä luonnollisilla ominaisuuksilla
Kritiikkiä Humelle ja Moorelle
- eikö arvot ja normit kuitenkin perustu jollain tasolla tosiasioihin?
=> ilman tosiasioita ei olisi mitään mitä arvioida moraalisesti
- moraalia koskeva keskustelu käydään tosiasioiden pohjalta
=> taustalla aina jokin havaittavissa oleva ilmiö
2) Supernaturalismi
- moraalia ei voi selittää ainoastaan luonnollisiin ominaisuuksiin vedoten
=> moraali perustuu Jumalaan tai muuhun yliluonnolliseen tahoon
- lähes kaikki uskonnot edustavat supernaturalismia
3) Intuitionismi (G. E. Moore)
- hyvä on määrittelemätön perusominaisuus (samalla tavalla kuin keltainen)
- hyvyyttä ei voi havaita, vaan se opitaan erityisen moraalisen intuition avulla
- intuitiota voi harjoittaa
Nonkognitivistisia teorioita:
1) Emotivismi
- moraaliset arvostelmat ovat tunteen ilmauksia
=> esim. ” ympärileikkaus on väärin” = ” ympärileikkaus, hyi!”
=> ”ympärileikkaus on oikein” = ”ympärileikkaus, jihuu!”
- johtaako emotivismi relativismiin?
=> ei välttämättä: voimme ratkaista moraalisia erimielisyyksiä seuraavien kriteerien avulla:
a) perustelujen ristiriidattomuus
b) perustelujen kattavuus
2) Preskriptivismi (en. prescribe = määrätä)
- moraaliarvostelmat ovat pohjimmiltaan käskyjä toimia tietyllä tavalla
=> esim. ”tappeleminen on väärin” = ”minä, älä tappele!”
- johtaako preskriptivismi relativismiin?
=> ei välttämättä, sillä moraaliväitteen esittäjän tulee sitoutua toimimaan moraaliväitteen vaatimalla tavalla
=> universalisoitavuuden vaatimus: jos joku esittää moraalisen vaatimuksen, hänen täytyy hyväksyä se kaikissa vastaavissa tilanteissa
III NORMATIIVINEN ETIIKKA
- arvioi ja perustelee moraalisia arvoja ja normeja => etsii ohjaavia periaatteita
- lähtökohtana voi olla:
1) hyvien tekojen analyysi => etiikan järjestelmät
2) hyvän elämän malli
(A) ETIIKAN JÄRJESTELMIÄ
(1) Hyve-etiikka (VP 60–69, UP 48–61)
Hyve-etiikasta yleensä
- hyve (kr. arete/ lat. virtus) = moraalisesti arvokas luonteenpiirre
- tarkastelee elämää kokonaisuutena
- hyve-etiikka on teleologista
=> elämällä on telos (kr.) = tehtävä, tarkoitus tai päämäärä
=> telos tavoitetaan hyveiden avulla
=> etiikan tehtävä on osoittaa, mikä ihmisen telos on
Hyve-etiikan historiaa
- vallitseva eettinen lähestymistapa antiikin aikana ja keskiajalla
=> mm. Platon, Aristoteles, stoalaiset ja Tuomas Akvinolainen
- valistuksen aikana hyve-etiikkaa ei tutkittu
=> järjen korostaminen
=> poikkeuksena David Hume!
- 1900-luvun lopulla hyve-etiikan uusi nousu
=> mm. Alasdair MacIntyre ja Martha Nussbaum
Aristoteleen (384–322 eaa.) hyve-etiikka:
- jokaisella lajilla on oma teloksensa
- hyvä elämä on teloksen mukaista toimintaa
- mistä tiedämme mikä on ihmisen telos?
=> se, mikä on kaikille ihmisille yhteistä ja se, mikä erottaa ihmisen eläimestä:
1) ihmiset tavoittelevat onnellisuutta
2) ihmisen erottaa muista lajeista järjen käyttö
3) järjen mukainen elämä on ihmisen telos
- onnelliseksi tullaan elämällä hyveellisesti järjen ohjastuksessa
- hyveet ovat kasvatuksen ja harjoituksen avulla hankittuja taipumuksia toimia oikein
a) järjen hyveet:
=> viisaus (sofia): intellektuaalinen järki
=> käytännöllinen järki (fronêsis)
b) luonteen hyveet (êthikê):
=> kyky valita "kultainen keskitie" kahden paheen välissä
(2) DEONTOLOGINEN ETIIKKA
Teon moraalinen arvo määräytyy sen mukaan, noudattaako teko moraalisääntöä
Immanuel Kantin (1724–1804) velvollisuusetiikka (VP 105–110, UP 101–106)
Immanuel Kantin velvollisuusetiikan tausta on David Humen (1711–1776) filosofiassa:
- Kant halusi palauttaa moraalin Humen emotivismista järkeen
- rationaaliset perusteet EIVÄT ole henkilökohtaisia, toisin kuin tunteet:
=> jokainen rationaalinen yksilö päätyy samaan lopputulokseen eettisissä kiistoissa
=> moraalin universaalius
Järki tavoittaa kategorisen imperatiivin (ehdottoman käskyn tai normin), joka toimii universaalisena moraalisääntönä, velvollisuutena:
1. muotoilu: ”Toimi aina niin, että voit toivoa toimintaasi ohjaavan periaatteen tulevan yleiseksi laiksi”
2. muotoilu: ”Toimi aina niin, että kohtelet muita ihmisiä aina päämäärinä, ei koskaan pelkästään välineinä”
Moraaliset teot on tehty vain ja ainoastaan velvollisuudesta
- teon seurauksilla ei ole väliä – vain sillä on väliä, että teko on tehty velvollisuudesta tehdä hyvää
=> Kantin mukaan moraalisen teon tulee olla sisäisesti ristiriidaton
Oikeuspohjainen deontologia
Hylkää Kantin velvollisuuteen päätyvän johtopäätöksen, mutta hyväksyy Kantin ajatukset moraalin järkiperäisyydestä ja universaalista moraalisäännöstä
Yleinen muotoilu:
- ihmisyyteen kuuluu suuntautua toiminnalla kohti päämäärää, joka johtaa omaan hyvinvointiin
- jos A haluaa toimia kohti päämäärä x, hän ei voi kieltää samaa toisilta
=> jokaisella on oikeus tavoitella omia päämääriään, kunhan ei estä toisten vastaavaa oikeutta
Oikeuspohjaisen deontologian moraalisäännöksi muodostuu: ”toimi aina omien ja muiden oikeuksien mukaisesti”
HUOM! Oikeuspohjaisen deontologian mukaan ihmisillä on oikeuksia, joiden pitää toteutua seurauksista piittaamatta!
Millaisia oikeuksia meillä on?
- negatiiviset oikeudet (vapausoikeudet) eli oikeudet jostakin
=> oikeus toimia (tai olla toimimatta) ilman häirintää toisten taholta
- positiiviset oikeudet (vaadeoikeudet) eli oikeudet johonkin
=> oikeus tiettyyn palveluun tai apuun
=> oikeus ”saada jotakin” toisilta
(3) SEURAUSETIIKKA (VP 111–119, UP 107–115)
Teon moraalinen arvo määräytyy teon seurausten perusteella
Millaisia seurauksia teoilla tavoitellaan?
Egoismi = oma etu
Altruismi = toisen etu
Hedonismi = nautinto
Eudaimonismi = onnellisuus
Utilitarismi
=> ks. FI2Utilitarismi.ppt yllä!
JÄSENNYS NORMATIIVISEN ETIIKAN JÄRJESTELMISTÄ
1) Teleologinen etiikka, hyve-etiikka:
- palveleeko teko telosta, hyvää elämää? => teko on hyvä, jos se palvelee telosta, hyvää elämää
- moraalinen arvio kohdistuu telokseen, elämään kokonaisuutena
2) Velvollisuusetiikka:
- noudattaako teko moraalisääntöä? => teko on hyvä, jos se on moraalisäännön mukainen
- moraalinen arvio kohdistuu itse tekoon ja sitä ohjaavaan periaatteeseen
3) seurausetiikka:
- ovatko teon seuraukset hyviä? => teko on hyvä, jos siitä seuraa mahdollisimman paljon hyvää
- moraalinen arvio kohdistuu teon seurauksiin
(B) HYVÄN ELÄMÄN MALLEJA
Elämänfilosofiasta yleensä
- elämänfilosofiassa esitetyt hyvän elämän mallit eroavat normatiivisen etiikan järjestelmistä
=> elämänfilosofiassa on kyse yleisestä elämänasenteesta, ei niinkään oikeasta ja moraalisesta toiminnasta yksittäisissä tilanteissa
- elämänfilosofia mm. kysyy:
=> mikä on ihmisen paikka maailmassa?
=> kuinka elämän iloihin ja suruihin tulisi suhtautua?
=> kuinka ihminen voi saavuttaa hyvän elämän?
- elämänfilosofia on käytännöllistä ja välillä ristiriitaistakin
=> niin on elämäkin...
Antiikin ajan merkittävimpiä (elämän)filosofisia koulukuntia olivat stoalainen, epikurolainen, skeptinen ja kyyninen koulukunta
=> kaikki edellä mainitut koulukunnat korostivat omalla tavallaan mielenrauhaa elämän päämääränä
Antiikin kardinaalihyveet
- viisaus (kr. sofia tai fronêsis/ lat. prudentia)
- rohkeus (kr. andreia tai thymoeides/ lat. fortitudo)
- kohtuullisuus (kr. sôfrosynê/ lat. temperantia)
- oikeudenmukaisuus (kr. dikaia tai dikaiosynê/ lat. iustitia)
Mielenrauhaan tähtääviä elämänfilosofioita (VP 72–77, UP 65–70)
Stoalaisuus
- stoalaisuus toimi aktiivisesti 300-luvulta eaa. 500-luvulle jaa.
=> ks. FI2Stoa.ppt yllä!
Epikurolaisuus
- perustajana Epikuros (341–270 eaa.)
- epikurolaisuus säilyi oppina noin 600 vuotta Epikuroksen kuoleman jälkeen
=> ks. FI2Epikurolaisuus.ppt yllä!
Tahtoon perustuvia elämänfilosofioita (VP 78–82, UP 71–74)
Schopenhauer (1788–1860)
=> ks. FI2Schopenhauer.ppt yllä!
Nietzsche (1844–1900)
=> ks. FI2Nietzsche.ppt yllä!
Vapautta tavoittelevia hyvän elämän malleja (VP 83–89, UP 75–81)
Eksistentialismi
- eksistenssi (kr.) = esiin tulemista, ulos astumista => ihmisen olemassaolo
- eksistentialismi => ihmisen olemassaoloa korostava filosofinen ajatussuuntaus
Eksistentialismin tyypillisiä piirteitä
- ei ole mitään valmista ihmisolemusta
- ei ole olemassa mitään objektiivista näkökulmaa maailmaan
=> yksilöt tulkitsevat maailmaa aina omasta elämäntilanteestaan käsin
=> subjektiivisuuden korostaminen
- ihminen on ”heitettynä maailmaan”
=> ihminen ei tiedä olemassaolonsa syytä eikä tarkoitusta
=> ahdistus
- ihminen on radikaalisti vapaa
Sören Kierkegaard (1813–1855)
- esikuva kaikille uskonnollisille eksistentialisteille
- yleisestä ihmisestä puhuminen on järjetöntä
=> on etsittävä totuutta yksilön näkökulmasta
- tärkeät valinnat tehdään aina yksin ikuisuuden edessä
=> on valittava millä tasolla elämäänsä elää
- Kierkegaardin eksistentiaaliset tasot
(1) Esteettinen taso
(2) Eettinen taso
(3) Uskonnollinen taso
=> ihmisen on luotettava, että usko vie turvaan: "uskon hyppy"
- vasta uskonnollisella tasolla ihminen ymmärtää elävänsä vapaasti ja aidosti
Jean-Paul Sartre (1905–1980)
- arkkieksistentialisti, esikuva kaikille ateistisille eksistentialisteille
- "eksistenssi käy ennen essentiaa", oleminen edeltää olemusta
=> ei ole mitään valmista ihmisolemusta vaan ihminen määrittää itsensä valinnoillaan, teoillaan
- "ihminen on tuomittu vapauteen"
=> ihminen joutuu aina valitsemaan jokaisessa elämäntilanteessa
IV KOONTIA
Moderni hyve-etiikka vastauksena valistuksen jälkeiselle etiikalle (VP 65-69, UP 60–63)
=> ks. FI2ModerniHyve.ppt yllä!
|
|
|