Peda.net > Verkkoveräjien etusivu > Jyväskylän lukiokoulutus > Jyväskylän Lyseon lukio > Opiskelu > Oppiaineet > Filosofia > pakollinen kurssi > FI1 Johdatus filosofiseen ajatteluun > Muistiinpanorunko >

Muistiinpanorunko

YLLÄPITOON >>    
Vanhat Peda.net palvelut suljetaan 5.6.2017
Peda.netin vanhat palvelut (OPSpro, Verkkolehti, Veräjä ja Oppimappi) suljetaan 5.6.2017. Mikäli haluatte säilyttää vanhoissa palveluissa olevat sisällöt itsellänne, tulee ne siirtää uuteen Peda.net-palveluun viimeistään toukokuussa 2017. Nykyinen Peda.net-ympäristö tarjoaa kaikille vanhojen Peda.net-palveluiden käyttäjille monipuolisemmat työkalut sekä yli 200 kunnan yhteistyöverkoston. Voit tutustua uuteen ympäristöön osoitteessa:

https://peda.net

Kaikki kysymykset sisällön siirtämisestä ja uudesta Peda.net-ympäristöstä voitte lähettää osoitteeseen: info@peda.net.

Tervetuloa uuden ja monipuolisen Peda.net-palvelun käyttäjäksi!
Tiedote päivitetty: 24.03.2017 14:36

Kurssilla käytettyjä esityksiä

 
 

Muistiinpanorunko


I MITÄ FILOSOFIA ON?

Mitä sana filosofia tarkoittaa?

- filia (kr.) = rakastaa
- sofia (kr.) = viisaus
=> filosofia tarkoittaa viisauden rakastamista ja filosofi viisauden rakastajaa

Mitä filosofia on? (VP ja UP s. 10–13, 24–27, 30–33):

Filosofian mahdollisimman rationaalista argumentointia eli:
- filosofiassa pyritään esittämään väitteitä ja perustelemaan ne mahdollisimman järkiperäisin menetelmin
=> HUOM! Järkiperäiset perustelut ovat filosofiassa keskeisiä!

Lisäksi filosofiasta voi sanoa seuraavaa:
- filosofia on tapa hahmottaa ja jäsentää todellisuutta
- filosofia on:
1) ihmettelyä,
2) kyseenalaistamista ja
3) kokonaisuuksien luomista.
- filosofian on rohkeutta ajatella, käyttää omia aivoja!
- filosofia on taitamista, taitoa ajatella ja toimia ajatustensa mukaisesti!
- filosofia on:
1) asioiden kyseenalaistamista,
2) käsitteiden (sanojen) selkiyttämistä ja
3) kantojen perustelemista.

HUOM! Se, mitä filosofia on, on itsessään filosofinen ongelma, johon ei voida vastata kaikenkattavasti. Silti filosofian luonne voidaan osoittaa. Tätä varten filosofian perukurssi on olemassa.

Filosofian yhteyksiä muihin tieteisiin

- filosofiaa pidetään "tieteiden äitinä", sillä kaikki tunnetut tieteet polveutuvat filosofiasta
- jokaisella tieteellä on oma filosofinen pohja sekä filosofiset erityiskysymykset
=> esimerkiksi psykologoiassa täytyy vastata mm. seuraaviin filosofisiin kysymyksiin: "Mikä on ihminen?", "Mitä mieli on?" ja "Onko ihminen oman toimintansa herra?"

Filosofia ja uskonto (VP ja UP s. 28–29)

Filosofian ongelmat muistuttavat uskonnollisia ongelmia, perimmäisiä kysymyksiä. Filosofian ja uskonnon näkökulmat ovat kuitenkin erilaisia.

Filosofia:
- perustuu järjelliseen ajatteluun
- ei tukeudu auktoriteetteihin
- antaa enemmän kysymyksiä kuin vastauksia

Uskonto:
- perustuu luottamukseen ja uskoon
- tukeutuu auktoriteetteihin kuten pyhiin kirjoituksiin tai oppeihin
- antaa valmiita vastauksia

Mitä filosofian opiskelu on?

Filosofian opiskelu koostuu:

1) filosofisten käsitteiden ja teorioiden opiskelusta
=> filosofisen perinteen opiskeleminen
2) taidosta filosofoida

Immanuel Kant: "Tarkoitus ei ole oppia filosofiaa, vaan oppia filosofoimaan."

Filosofian osa-alueet (VP ja UP s. 33)

Teoreettinen filosofia:
- logiikka: Mitä ehtoja johdonmukaisella ajattelulla ja päättelyllä on?
- metafysiikka: Millainen todellisuus on? Mitä on olemassa (ontologia)?
- tieto-oppi: Mitä on tieto? Millaista on tieteellinen tieto (tieteenfilosofia)?

Käytännöllinen filosofia:
- etiikka: Mitä on hyvä? Mikä on oikein? Mitä on hyvä elämä?
- yhteiskuntafilosofia: Millainen on hyvä yhteiskunta?
- estetiikka: Mitä on kauneus? Mitä on taide (taiteenfilosofia)?

II ARGUMENTOINTI, PÄÄTTELY JA ANALYYSI

Argumentointi ja logiikka

Ks. PP-esitys FI1Paattely yllä!

Virhepäätelmiä (VP s. 48–50, UP:n omistavilla moniste)

- kehäpäätelmä (petitio principii): asia perustellaan itsellään
- henkilöä vastaan (argumentum ad hominem): argumenttia heikennetään tai parannetaan vetoamalla argumentin esittäjän ominaisuuksiin
- olkinukke (straw man): näkemyksen vääristäminen yksinkertaisemmaksi kuin se onkaan ja argumentointia tätä yksinkertaistusta vastaan
- väärä vastakkainasettelu (väärä dilemma): vaihtoehtojen rajaaminen ja kärjistäminen; kolmannen vaihtehdon poissulkeminen
- kalteva pinta (slippery slope): asioiden kulun esittäminen väistämättömänä ja pahimpaan mahdolliseen lopputulokseen johtavana

Keskeisiä argumentointiin liittyviä käsitteitä (VP s. 46–54, UP s. 46-49):

- eksplikointi: argumentin selventäminen ja sekavuuksien paljastaminen
- retoriikka: puhetaito, jonka turvin argumentti voidaan hyväksyä helpommin
- piilo-oletus/ salaväite: argumenttiin kätkettyjä väitteitä, jotka eivät tule julki
- käsitteellinen ristiriita: kaksi toisensa poissulkevaa väitettä tai näkemystä
- sanojen ja tekojen ristiriita: sanotut periaatteet ovat ristiriidassa käytöksen kanssa (kaksinaismoraali)

HUOM! Filosofiassa on ensiarvoisen tärkeää ymmärtää mistä ja miten argumentoidaan. Filosofiassa pyritään aina eksplikoimaan sanojen merkitykset ja argumenttien luonne. Filosofian keskeisenä tehtävänä on käsitteiden selkiyttäminen ja väärinymmärrysten oikaiseminen.

III MITÄ METAFYSIIKKA ON?

Substanssin käsite (VP s. 63–66, UP s. 55-68)

Substanssi = "alla oleva", itsessään/ itsenäisesti oleva

Substanssilla on kaksi eri merkitystä:

(I) Mikä tekee oliosta juuri sen olion? (antiikin aika)
Tässä mielessä substansseja on lukemattomia kuten esim. ihmisyys, pulpettius ja minkä tahansa asian "olemus"

(II) Mitä kaikki oleva perimmältään on? (uusi aika)
Kysymykseen on esitetty filosofiassa yleisesti kolmenlaisia näkemyksiä:
1) Monismi = on olemassa vain yhdenlaisia substansseja
=> materialismi = kaikki olemassa oleva on aineellista
=> idealismi = kaikki olemassa oleva on henkistä, ei aineellista
2) Dualismi = on olemassa vain kahdenlaisia substansseja
3) Pluralismi = on olemassa useammanlaisia substansseja

Psykofyysinen ongelma (VP s. 70–75, UP s. 60-63)

Peruskysymyksiä:

Miten mieli ja ruumis pelaavat yhteen? Miten on mahdollista, että aineeton mieli ja aineellinen ruumis voivat toimia yhdessa? Vai onko mieli sittenkin jotain aineellista...?

Aineelliset kappaleet
- mitattavia
=> mm. pituus, leveys, korkeus ja paino

Mielen sisällöt
- koettavia
=> esim. rakkaus, oikeudenmukaisuus ja havainnot
- aineettomia (?)

Psykofyysinen ongelma eli mieli-ruumis-ongelma: miten mielen sisällöt ja aineelliset aivot voivat olla vuorovaikutuksessa keskenään?

Perusratkaisuja psykofyysisen ongelmaan:

1) Eliminativismi (materialismi)
- mieli = aivot; mieli ja sen toiminta voidaa selittää täysin aivojen sähkökemiallisella toiminnalla; aineeton mieli voidaan eliminoida

2) Dualismi
- mieli ja aine ovat erillisiä, mutta vuorovaikutuksessa keskenään; aivojen ja mielen toiminta ilmenevät yhtä aikaa

3) Emergentti materialismi
- mieli ja sen toiminta ei ole täysin palautettavissa aivojen sähkökemialliseen toimintaan, vaikka mieli perustuu aivotoimintaan

Subjektiivinen idealismi (VP s. 76–79, UP s. 64-66)

Kaksi hyvin tärkeää käsitettä:
- subjektiivinen = omakohtainen, yksilöllinen, puolueellinen, subjektista eli henkilöstä riippuva
- objektiivinen = yleispätevä, puolueeton, subjektista eli henkilöstä riippumaton

Subjektiivinen idealismi
(1) Voin olla suorassa yhteydessä vain tietoisuudessani oleviin aistivaikutelmiin, en varsinaisiin havainnon kohteisiin
(2) Voin olla varma ainoastaan tietoisuudessani olevista aistivaikutelmista
Siis (3) Havaitut oliot eivät ole mitään muuta kuin aistivaikutelmia havaitsijan tietoisuudessa = "esse est percipi = oleminen on havaittuna olemista

Realismi (VP s. 79–80)
(1) Aistivaikutelmamme maailmasta ovat säännönmukaisia ja ennustettavia
(2) Emme voi vaikuttaa havaintoihimme mielin määrin
Siis (3) On olemassa tietoisuudestamme riippumaton maailma

Materialismi ja objektiivinen idealismi ovat realistisia kantoja

Esimerkki objektiivisesta idealismista: Platonin ideaoppi (VP s. 80–83, UP s. 67–68)

- Platon vastustaa sekä subjektiivista idealismia että materialismia
- todellinen maailma, perimmäinen substanssi on ideoitten maailma
=> ideoilla Platon tarkoittaa malleja, joiden mukaan aistein havaittava maailma on rakennettu
- Platonin mukaan maailma jakautuu kahtia: on olemassa mallien mukaan luotuja asioita, että itse malleja
1) aistein havaittava aineellinen maailma:
=> muuttuva ja näennäinen - luulon kohde
2) järjellä tavoitettava ideoiden maailma
=> muuttumaton, ikuinen ja todellinen - tiedon kohde

Miten Platon perustelee ideaoppinsa?
1) Aisteihin nojaava argumentti:
=> aistimaailma on jatkuvassa muutoksessa, mutta siitä huolimatta pystymme tunnistamaan muuttuvassa maailmassa yleisiä piirteitä
=> yleiset piirteet ovat peräisin ideoista
2) Täydellisyyteen nojaava argumentti:
=> kukaan ei ole koskaan nähnyt esimerkiksi täydellistä ympyrää, mutta kaikki tietävät mitä sillä tarkoitetaan

Metafysiikan pohjalta voidaan tehdä seuraava erottelu
1) Maailma ihmiselle: merkityksellinen kokeminen, joku kokee jotakin jonakin (subjektiivinen)
2) Maailma sinänsä: maailman olemassaolo ilman kokijaa (objektiivinen)

IV TIEDON ONGELMIA

Platonin tiedon määritelmä eli klassinen tiedon määritelmä (VP s. 99–103, UP s. 77–80)

Tieto on:
1) perusteltu
2) tosi
3) käsitys.

Moderni tiedon määrittely

- tieto ja informaatio ovat eri asioita
- tiedossa on kyse suhteesta: joku tietää jotakin
- tieto ja taito (osaaminen) tulee erottaa toisistaan
- tiedon tulee olla kenen tahansa arvioitavissa

Tieto ja sen perustelu (VP s. 104–112, 116–125; UP 80–90)

Empirismi: tieto saavutetaan kokemusten avulla
=> tieto perustellaan havainnoilla, aistimuksilla, mittaustuloksilla
=> tarkastellaan olioita

Rationalismi: tieto saavutetaan ajattelemalla, järkeä käyttämällä
=> tieto perustellaan järjen, ajattelun avulla
=> tarkastellaan ideoita, käsitteitä, EI olioita

Historiallisia näkemyksiä empirismistä ja rationalismista

Descartes: tosi tieto on tarkkarajainen, kirkas ja selkeä käsite
=> havainto ei ole koskaan tällaisen käsitteen kaltainen
=> rationalismi

Hume: käsitteet ovat peräisin havainnoista
=> empirismi

Immanuel Kant: "Aistihavainto ilman käsitteitä on sokea, käsitteet ilman aistihavaintoja ovat tyhjiä"
=> tieto perustuu aina kahteen lähteeseen ja sisältää kahdenlaista ainesta: aistihavaintoja ja käsitteitä

V HYVÄ JA OIKEA

Etiikka ja moraali

- etiikka (kr. ethos, ethika = tapa, tavat)
=> hyvän elämän sekä oikean ja väärän TUTKIMUSTA
- moraali (lat. mos, mores = tapa, tavat)
=> käytännön elämän pohdintaa, ratkaisuja ja toimintaa oikean ja väärän suhteen
- HUOM! arkikielessä käsitteitä käytetään synonyymeinä

Etiikan eri tasot (VP s. 136–137, UP 96–97)

- miten moraalia voi tutkia?
1) kuvaileva etiikka
=> moraalin tarkastelua, EI ota kantaa
2) normatiivinen etiikka (lat. norma = ohje, sääntö)
=> moraalin perusteiden tutkimusta, OTTAA kantaa eli antaa ohjeita, sääntöjä
3) metaetiikka
=> moraalin perustan tutkimusta
=> moraalin kielen ja käsitteiden tutkimusta
4) soveltava etiikka
=> erityisen elämänalan moraalisten ongelmien tarkastelua ja tutkimusta

Normatiivisen etiikan järjestelmiä (VP s. 157–165, UP s. 112–114)

1) Hyve-etiikka
- hyve = moraalisesti arvokas luonteenpiirre
- teko on oikein, jos se noudattaa hyvettä
=> ratkaisuperusteena moraalisen toimijan luonne

2) Velvollisuusetiikka
- teko on oikein, jos se noudattaa moraaliperiaatetta tai -sääntöä
=> kultainen sääntö

3) Seurausetiikka
- teko on hyvä, jos sen seuraukset ovat hyviä
- egoismi: teko on oikein, jos edistää tekijän omaa hyvää
- altruismi: teko on oikein, jos se edistää muiden ihmisten hyvää
- utilitarismi: teko on oikein, jos se edistää mahdollisimman monen hyvää eli "Mahdollisimman paljon hyvää mahdollisimman monelle"

Ahdistuksen voittamisen ongelma

1) Mielettömälle maailmalle luodaan merkitys
- olemassaolon ahdistavuus ja mielettömyys tulee tunnustaa (Sartre)
2) Maailmassa piilevä mielekkyys tiedostetaan
- luonnon, ihmiskunnan ja yhteiskunnan kehityksen ymmärtäminen johtaa merkityksellisyyteen (Hegel)

Eettinen realismi ja eettinen relativismi (VP s. 140–143, UP s. 98–99)

Voidaanko määritellä kaikille hyvä ja oikea elämisen tapa?
- eettinen realismi (arvo-objektivismi): KYLLÄ
- eettinen relativismi (arvo-subjektivismi): EI

VI YHTEISKUNNAN FILOSOFISET PERUSTEET

Mitä yhteiskuntafilosofia on? (VP s. 170–171, UP s. 124)

- keskeinen kysymys: millainen yhteiskunnan pitäisi olla?
=> sukua etiikalle: mitä on hyvä elämä?
- päämääränä on etsiä hyvää yhteiskuntaa
=> keskeinen käsite: oikeudenmukaisuus
- läheiset yhteydet käytännön politiikkaan
=> ihannevaltioiden, utopioiden hahmottelu
=> yhteiskuntasopimusteorioiden hahmottelu; yhteiskunta ihmisten välisenä sopimuksena
=> suositusten antaminen yhteiskunnallisille ja poliittisille päättäjille
=> yhteiskuntakritiikki
- yhteiskuntafilosofiset teoria sekä kuvaavat että muokkaavat yhteiskuntaa

Utopia ja dystopia (VP s. 170, 173–180; UP s. 124)

Utopia: ihanneyhteiskunta tai -valtio, haavekuva
- ei välttämättä käytännössä toteutettavissa, mutta antaa suuntaviivoja yhteiskunnalliseen päätöksentekoon

Dystopia: epätoivottava yhteiskuntajärjestys, uhkakuva, kauhu-utopia
- toimii varoittavana esimerkkinä ajatusten tasolla epäsuotuisasta yhteiskunnallisesta kehityksestä

Oikeudenmukaisuuden kolme merkitystä

1) Yksilöllinen
- henkilöiden ja heidän toimintansa oikeudenmukaisuus
2) Yhteiskunnallinen
- yhteiskunnallisten instituutioiden oikeudenmukaisuus
3) Metafyysinen
- maailman (kohtalon) oikeudenmukaisuus

Negatiivinen ja positiivinen vapaus

Negatiivinen vapaus: vapaus jostakin
- vapautta esteistä ja pakosta; saa tehdä teon jonka haluaa
- yhteiskunta ei kiellä

Positiivinen vapaus: vapaus johonkin
- mahdollisuuksia tehdä sitä mitä haluaa
- yhteiskunta ei kiellä JA tukee toimintaa, mahdollisuuksia

Kaksi keskeistä yhteiskuntafilosofista aatetta: liberalismi ja sosialismi (VP s. 173–188, UP s. 127–131)

Liberalismi
- yksilönvapaudet ja oikeudet
- omistusoikeuden turvaaminen

Sosialismi
- tasa-arvoisuus ja oikeudenmukaisuus
- varallisuuden jakautuminen

Ajatus yhteiskuntasopimuksesta (VP s. 181–187, UP s. 130–132)

- luonnontilassa elävät ihmiset solmivat sopimuksen, jossa määritellään jokaiselle tietyt oikeudet ja velvollisuudet
=> yhteiskunnat ovat kehittyneet ihmisen välisistä tahdonilmauksista
=> yhteiskunnan rakenteita voidaan muuttaa, sillä ne ovat vain ihmisten välisiä sopimuksia

VII KOONTIA

Miksi filosofiaa harjoitetaan?

1) Tarve selittää omaa arvomaailmaa ja päämääriä
2) Tarve pohtia tietoon ja toimintaan liittyviä asioita
3) Alan asiantuntijoiden perustutkimus ja opetus

Mitä hyötyä filosofiasta on?

1) Ajattelu kehittyy
2) Luovuus lisääntyy
3) Perustelu- ja keskustelutaidot kehittyvät
4) Uskottavuus mm. politiikassa ja liike-elämässä lisääntyy
5) Elämänhallintataidot (antiikin filosofien korostus)