|
|
Jos aineessasi on jotain vikaa, vika on jossain kohtaa kirjoitusprosessia. Selvitä, missä vika on, ja korjaa se. Muuten toistat samat virheet seuraavassakin aineessa.
Jos löydät aineestasi seuraavanlaisia korjausmerkintöjä, tulkitse ne oheisen koodiston avulla. Koodiston avulla voit myös itse esitarkastaa aineesi välttyäksesi virheiltä.
AVO: Aineistoa vai omaa tietoa ja ajattelua? Jos käytät aineistoa, tee se selväksi lukijalle. Siihen on monta ri tapaa: x:n mukaan, artikkelissa kerrotaan, artikkelin mukaan, artikkelista selviää jne.
EHV: Epähavainnollisia verbejä (olla, esiintyy, edistää, ilmenee jne.). Muotoile ilmaus uudestaan siten, että käytät vahvempia verbejä, jotka tuovat esille varsinaisen toiminnan. Usein varsinainen toiminta on tällaisissa tapauksissa piilotettu substantiiviin. (Nuorten keskuudessa ilmenee kiroilemista --> Nuoret kiroilevat.) Lauseenjäsenten tuntemus auttaa ilmaisun kohentamisessa!
EMA: Epämääräinen ajatus. Ajatus voi olla keskeneräinen, haitallisella tavalla monitulkintainen tai muuten sekava. Mieti, mitä oikeastaan tarkoitat, ja ilmaise ajatuksesi selkeämmin. Usein tähän liittyy myös ETK, siis epätarkka ilmaisu.
EOK: Epäonnistunut kielikuva. Kielikuvasi voi olla kulunut, epälooginen, tyylirikkoinen tai muuten häiritsevä. Hyvä kielikuva selventää asiaa, huono hämmentää.
ER: Epärelevanttia pohdiskelua. Voi ohittaa tehtävänannon tai juuttua tarpeettomasti jauhamaan epäolennaisuuksia.
ETK: Epätarkkaa kieltä. Lukija joutuu tekemään työn, joka kuuluu kirjoittajalle. Muotoile ilmaus selkeämmäksi, tarkemmaksi ja helpommin hahmotettavaksi. ETK ja EMA ovat sukulaisilmiöitä.
HAHA: Hankalasti hahmotettava rakenne tai ilmaisu. Anna lukijan aivoille mahdollisuus ymmärtää, mitä haluat sanoa – vältä ylipitkiä virkkeitä (usein VRAH-pitoisia!), turhan koukeroisia ilmauksia ja puuroutuvia sanaryöppyjä. Pääsanojen pitäisi löytyä suht helposti määritteiden seasta.
HV: Huono viittaus aineistoon. Muotoile viittaus tarkemmaksi ja sujuvammaksi. Varmista, että hallitset viittaustekniikan.
JÄRVI: Jäsentelyä runteleva virhe. Kappaleesi rakenne ja lukijasi kärsivät, jos tunget kappaleeseen sellaista asiaa, joka ei liity kappaleen ydinajatukseen. Jäsentelyn selkeys on ajattelun selkeyttä.
KAKKI: Kaksoispisteen käytössä korjattava ilmiö. Kaksoispisteen jälkeisen lainauksen tai luettelon jälkeen ei virke saa enää jatkua. Kuten-alkuisen johtolauseen ja päälauseen välillä ei saa olla kaksoispistettä, siinä pitää olla pilkku. (Esim. Kuten X toteaa, kanoja kohdellaan kaltoin.)
KET: Kytkös ei toimi lauseiden tai virkkeiden välillä. Mieti vielä, oletko käyttänyt oikeaa konjunktiota tai konnektoria ja ilmaissut tarkasti yhdistämiesi asioiden välisen merkityssuhteen. Liittyvätkö asiat todella edes toisiinsa?
K--> K: Korvaa konjunktio konnektorilla. Konjunktio aloittaa aina sivulauseen ja yhdistää saman virkkeen lauseet keskinäiseen merkityssuhteeseen. Konnektori luo samanlaisen merkityssuhteen virkkeiden välille. Sivulauseet eivät saa esiintyä virkkeessä ilman päälausetta.
KK: Kapulakieltä. Verbi voi olla epähavainnollinen; tekijä, toiminta ja ehkä myös kohde on usein hämärrytetty. Ajatuksen keskeisten osapuolten ja toiminnan on yleensä hyvä löytyä subjektin, predikaatin ja objektin tietämiltä. Ilmaise ajatuksesi havainnollisemmin. Mieti, mitä oikeastaan haluat sanoa.
Kong: Kongruenssivirhe. Monikollinen subjekti on saanut erheellisesti yksiköllisen predikaatin tai päinvastoin. Subjektin ja predikaatin täytyy yleensä mukautua toistensa lukuun. Selvitä, mikä on ilmauksesi varsinainen subjekti.
LALVEEP: Lauseenalkuista lauseenvastiketta ei eroteta pilkulla suomen kielessä!
MOS: Missä on oma showsi? Aineistoaineestasi löytyy aineiston elementtejä, mutta oma ajattelusi loistaa poissaolollaan. Aineistoaineessa kuuluu käyttää aineistoa tehtävänannon mukaisesti, yleensä osana omaan ajatteluun perustuvaa kokonaisuutta, ja aineistoa tietysti referoidaan sopivalla tavalla, mutta aineistoaine ei missään tapauksessa ole pelkkä referaatti – ei edes omin kommentein varustettu referaatti.
PKV: Pronominin ja sen korrelaatin välinen viittaus epäselvä. ("Mikä se?" "Mitkä ne?" "Kuka hän tai ketkä he?" "Mikä sellainen, tällainen tai tämä?") Pronomini ei löydä korrelaattiaan. Varmista, että pronominin edellä on tuotu esille korrelaatti, joka on samassa luvussa käyttämäsi pronominin kanssa. Jos lukija joutuu etsimään oikeaa korrelaattia, ei pronominin käytössä ole järkeä.
Puh: Puhekielen piirteitä joko sanastossa tai lauserakenteissa. Korjaa ilmaisu kirjakieliseksi.
Rektio: Jokin käyttämäsi sana vaatii toisen käyttämäsi sanan eri muotoon. (Esim. ”alkaa tehdä” eikä ”alkaa tekemään”.) Muotoile uusiksi. Rektiosääntöjen osaaminen kuuluu kielen hallinnan perusasioihin.
SJ: Sanajärjestysvirhe. Suomen sanajärjestys ei ole vapaa, vaan liittyy tutun ja uuden asian esitysjärjestykseen. Väärä sanajärjestys vääristää merkitykset ja hämmentää lukijaa. Myös-sanan sijoittelu vaikuttaa merkitykseen
TMT: Tarpeetonta metatekstiä. Älä kerro, että sanot, käsittelet tai ajattelet jotakin asiaa, vaan sano asiasi. Se, mikä puheessa on hyvä asia, on kirjoituksessa usein tarpeetonta. Älä myöskään viittaa aiempiin sanomisiisi tekstissä, vaan sijoita asiat jäsentelyn avulla oikeisiin kohtiin.
TMMS: Tarpeettoman monimutkaisesti sanottu. Pyri yksinkertaisempaan ilmaisuun. Virkkeen mahdollista sivulauseryteikköä voi usein karsia, kun vain malttaa korjailla ajatuksensa syvärakenteita. (Sukulaisilmiö: YTIM!)
VMV: Välimerkkivirhe. Opettele pilkkusäännöt ja muidenkin välimerkkien käyttö. Kaksoispisteen jälkeisen luettelon jälkeen virke täytyy lopettaa. Ole selvillä pisteen ja lainausmerkin järjestyksestä suorassa lainauksessa – tietyt asiat vaikuttavat siihen.
VRAH: Virkerakenne hajoaa. Tarkista eri lauseenjäsenten suhteet ja virkkeen eri lauseiden väliset merkitys-, rinnastus- ja alistussuhteet. Kytkeytyykö mahdollinen sivulause selkeästi päälauseeseen? Ovatko sivulauseet selkeässä suhteessa toisiinsa? Liian pitkät ja mutkikkaan virkkeet riistäytyvät helposti kirjoittajan hallinnasta.
VV: Vajaa virke. Jokaisessa virkkeessä tulee olla predikaatti. Älä jatka edellistä virkettä pisteen yli, vaan täydennä vaillinainen ilmaisu kokonaiseksi virkkeeksi tai liitä se suosiolla aidoksi osaksi edellistä virkettä.
x, <--joka: Relatiivipronomini joka (ja sen eri sijamuodot) viittaa yleensä edelliseen sanaan. Varmista, että tämän pronominin korrelaatti löytyy heti sen vasemmalta puolelta. Ellei näin ole, muotoile virke uudestaan tai korvaa pronominiviittaus jollain muulla keinolla.
YEK: Yhteen ja erilleen kirjoittamiseen liittyvä virhe. Käy läpi säännöt.
YP kpl: Ylipitkä kappale, joka vaikeuttaa asian hahmottamista. Selvitä, mitkä ovat kappaleen ydinajatuksia – jokainen ydinajatus ansaitsee oman kappaleensa. Jäsentele uusiksi, jaa useammaksi kappaleeksi tai tiivistä poistamalla tarpeettomat, samaa asiaa toistavat ja jankuttavat ilmaukset. Usein saman asian voi ilmaista myös lyhyemmin ja selkeämmin.
YPM: Ylipitkä määriteosa vaikeuttaa asian hahmottamista. Mieti, onko jokainen attribuutti tarpeellinen. Usein tärkeät attribuutit voi muuntaa omiksi lauseikseen. Hurja adverbiaalivyörytyskin voi hukuttaa itse asian alleen. Varmista, että subjekti, predikaatti, predikatiivi ja objekti löytyvät kyllin helposti muiden lauseenjäsenten keskeltä.
Ytim!: Pyri ytimekkäämpään ilmaisuun. Kielenkäyttösi on liian löysää ja irrallaan ajatuksen perimmäisestä olemuksesta. Hae ajatuksen osapuolet käsille ja mieti niiden väliset suhteet kyllin selväksi. Kerro sitten tarkasti, mitä haluat sanoa.
|
|
|