Me täällä Ranskassa juhlittiin vappua nukkumalla aamulla pitkään, ja siirtymällä sitten yhteisellä bussikyydillä kello yhden tienoilla Lorientin satamakaupunkiin tsekkaamaan yksi toisen maailmansodan aikainen saksalainen sukellusvenetukikohta, joka tietenkin siirtyi Ranskalle natsien hävittyä sodan. (Se on itseasiassa koko maailman ainoa moinen tukikohta, joka on avoinna siviileille.)
Se koostuu kolmesta bunkkerista (nimiltään huikaisevan mielikuvituksellisesti K1, K2 ja K3), joista voin näin turhana nippelitietona sanoa, että niiden (ja niiden perustuksien) rakentamiseen käytettiin aikanaan kaikenkaikkiaan noin neljä miljoonaa kuutiometriä betonia. (Voitte siis vaan kuvitella, miten iloinen paikka se ulkonäöltään on.) Saimme opastetun kierroksen jokaisessa bunkkereista, ja tulipahan lisäksi käytyä sisällä ihan oikeassa, kylmän sodan aikana palvelleessa ranskalaissukellusveneessäkin. Opimme myös pelastautumaan uppoavasta sukellusveneestä, ainakin teoriassa.
Kierrosten välissä päädyin melkein lankuttamaan K1-bunkkerin sisäänkäynnin edustalla koristeena olleen torpedonraadon päälle, mutta lopulta en kuitenkaan kehdannut. Siinä vaiheessa kun olin ehtinyt kunnolla valmistautua siihen henkisesti, oli tilaisuus valitettavasti kuitenkin ehtinyt mennä jo ohi, ja piti huristella bussilla takaisin Vannesiin.
Reissu oli erittäin asiapitoinen, ja kaikki tarkkaavainen oppaiden kuunteleminen ja heidän perässään kävely paikoitellen kovin väsyttävää, mutta kaikenkaikkiaan oli oikein mielenkiintoista.
Päivän biisi oli ehdottomasti Beatlesin Yellow Submarine. Sellainen löytyi yhdessä bunkkereista nykyään sijaitsevasta matkamuistokaupasta. Jätettiin se kuitenkin ostamatta, koska sen lienee parempi olla siellä kaltaistensa seurassa.
-Laura (ja Roosa K.)