Historialle opiskelualana on tyypillistä yleissivistävyys, ja siksipä opiskelu on pitkälle ajattelua kehittävää. Täällä ei tarjota valmiita, selkeitä taitoja vaan pikemminkin valmiuksia uuden oppimiseen. Poliittista historiaa opiskeleva tutustuu muun muassa valtioiden, poliittisten aatteiden ja puolueiden historiaan. Talous- ja sosiaalihistoriassa voi keskittyä esimerkiksi teollistumisen, ympäristöliikkeiden tai arkielämän, kuten kodinsisustamisen historiaan.
Arkeologia tutkii aikaa, jolta ei ole kirjallista tietoa. Arkeologinen materiaali on kiinteitä muinaisjäännöksiä, esineitä ja luonnossa havaittavia merkkejä ihmisen toiminnasta. Arkeologia on monien erikoisalojen muodostama kokonaisuus, niinpä siinä kohtaavat humanistiset ja sosiaaliset tieteet sekä luonnontieteet.
|
Historiantutkimuksen perustana ovat kaikki inhimillisen toiminnan jäljet eli lähteet: asiakirjat, muu kirjallinen aineisto, esineistö ja suullinen perinne. Tutkijan tehtävänä on punnita lähteiden luotettavuus ja todistusarvo, minkä jälkeen voidaan hahmottaa kokonaiskuva tutkittavasta ilmiöstä tai tapahtumasta.
Arkeologian keskeiset ongelmat liittyvät historiaan, mutta tärkeimmät tutkimusmenetelmät ovat luonnontieteellisiä. Arkeologisen tutkimuksen yhteys sosiaalitieteisiin johtuu siitä, että tutkimuksen kohteena ovat menneen ajan kulttuurit.
|
