|
|
|
 |
Oppimis- ja ohjauskeskus Mikaelin keittiöllä on monenlaista toimintaa. Arkipäivien normaaliin ohjelmaamme kuuluu päivittäisten viiden aterian järjestäminen asiakkaillemme. Näillä aterioilla asiakkaina meillä on koulumme oppilaat ja henkilökunta. Työskentelemme siis kahdessa vuorossa, koska oppilaskodin oppilaille ja vuokralla asuville oppilaille järjestetään päivällinen ja iltapala. Iltaisin asiakasmäärämme ovat pienemmät, mutta lounaan valmistamme noin 100 hengelle. Arkeamme värittävät erilaiset tutustujat, vierailijat, koulutustilaisuudet, kokoukset, kerhot, teemat, retket, kalenterivuoden juhlat ja vuodenaikojen vaihtelut.
Oppilaskodin toiminta tuo paljon tekemistä myös meille, koska ruoka ja syöminen ovat niitä kodeissakin tapahtuvia yhteisiä toimintoja. On kokkausiltoja, joissa nuoret harjoittelevat ruoanvalmistusta ja leipomista, teema-iltoja, kerhoja, retkiä ym. tapahtumia. Kotitalousluokka sijaitsee oppilaskodissa, joten sitä on helppo käyttää myös koulun ja oppilaskodin vapaa-ajalla tapahtuvaan toimintaan. Yläkoulun oppiaineena ja valinnaisaineena kotitalous on hyvin suosittu. Siellä kehittyvät monet taidot, joita tarvitsee myöhemmin omassa elämässä!
Keittiön tiloissa on erillinen leipomohuone, joka on ennen ollut päivittäisessä käytössä, mutta nykyään meillä leivotaan noin 1-2 päivänä viikossa. Leipomovuorolainen saa suunnitella ja leipoa leivonnaisia välipaloille, iltapaloille, kahvituksiin ja aterioille. Osa tarjottavista leivistä ja leivonnaisista tilataan sopimustoimittajan kautta.
Monet allergiat ja erityisruokavaliot voimme ottaa hyvin huomioon, koska ammattitaitoinen henkilöstömme osaa valmistaa heille vaadittavat ruoat sekä leivonnaiset. Nykyään kun allergiat ja erityisruokavaliot ovat yleistyneet, niitä on runsaasti myös kouluruokailussa.
Kouluvuoden päätyttyä teemme suursiivoukset ruokasaliin, keittiöön ja varastotiloihin. Sitten suuntaamme ansaitulle kesälomalle sekä vapaille ja tulemme elokuussa voimaantuneina jatkamaan töitä. Vanhemmat työntekijät sanoivat vuosien menevän tässä talossa nopeasti ja niin ne menevätkin. Itselläni alkaa vasta 18. vuosi täällä ”emäntänä”, mutta Kokillemme tulee pian täyteen 40 työvuotta saman katon alla!
Nauti kesästä, pysähdy ja pujota heinään metsämansikoita!
Ravitsemispäällikkö Kaarina
|
|
Lukuvuoden lopussa kouluissa eletään samalla haikeita ja helpottuneita
hetkiä: haikeutta aiheuttavat luopumiset ja jäähyväiset niistä
ihmisistä ja asioista, joita ei enää sykyllä kohtaakaan, ja helpotusta
puolestaan lukuvuoden työn eräänlaiseen päätepisteeseen pääsemisestä
ja loman alkamisesta. Kevätjuhlassa yhdessä lauletut laulut,todistus,
lähtöhalaukset ja kesälomatoivotukset kuuluvat lukuvuoden loppumiseen
ja ovat eräänlainen siirtymäriitti lomalle.
Mitä kaikkea lukuvuoden loppumiseen oikeastaan kuuluukaan? Loppuminen
sanana jo viittaa siihen, että jokin asia lakkaa
olemasta osana elämäämme ja arkeamme eli jostakin luovutaan..... Joku
oppilas ei enää seuraavana vuonna tulekaan luokalleni, joku ei enää koko
kouluumme. 9.luokkalaiset siirtyvät lähes kaikki muualle jatko-
opintojen perässä. 9.luokkalaisten kanssa yhteinen matkamme kietoutui
pääasiassa ruotsin kielen ympärille mm. puhumaan rohkaisemiseen,
kielen ymmärtämisestä iloitsemiseen ja joskus vähän hassutteluun mm.
verbipantomiimilla, " Den glider in" - kappaleen fiilistelyllä
ajankohtaisessa tilanteessa ja kevään kevennyksiin Solsidan -
ruotsalaista draamakomediaa katsomalla. Luulisin kuitenkin, että
olimme toisillemme enemmän kuin ruotsi. Olimme kuitenkin useimman
kohdalla koko yläkoulun ajan osa arkipäivän kohtaamisia välitunneilla,
siestoilla, ruokalassa, koulun juhlissa ja tietenkin myös niillä
tunneilla. Jäähyväisissä on mukana haikeutta, mutta aina myös toivoa
ja iloa siitä, että yhteiset hetket säilyvät muistoissamme, ja
elämästä opitut asiat kantavat ja vahvistuvat matkan jatkuessa.
Jäähyväisiä jätetään myös kollegoille, jotka vaihtavat
työpaikkaa tai jäävät eläkkeelle palveltuaan ehken pitkäänkin samassa
työyhteisössä. Meillä koulun aikuisilla on tapana antaa itse tehty
lahja eläkkeelle jääville talon virallisten muistamisten lisäksi.
Itse tehdyssä lahjassa jokaisen oma kädenjälki näkyy, ja se säilyy
tavallaan hyvin konkreettisenakin eläkkeelle lähtevän päällä. Vaikkei
käsinkoskeltavina, niin merkityksellisinä säilyvät myös työyhteisöstä
lähtevien ja työyhteisöön jäävien välillä yhdessä tekemisen muistot.
Kaikki olemme olleet osana yhteistä päämäärää koulumme parhaaksi,
vaikka välillä niihin päämääriin on saatettu pyrkiä erilaisin keinoin,
erilaisella intensiteetillä ja erilaisella temperamentilla, eikä aina
edes ilman pientä kuohuntaa. Aina työnteko ei varmastikaan ole ollut
hauskaa, saati helppoa monien haasteiden, huomiointia vaativien
asioiden ja monien muuttuvien tekijöiden keskellä. Kaikki me
työntekijät samassa työyhteisössä olemme jakaneet yhteisiä vuosia
arjessa, jossa olemme toisiamme kohdanneet. Kouluarki on usein
liikkunut eteenpäin kuin pikajuna, jossa toiseen junaan vaihtoajat
ovat hyvin nopeita, ja reitit vaihtelevia sekä osin
ennakoimattomiakin. Reittien hallinta on vaatinut suunnittelua, mutta
usein myös heittäytymistä ja nopeaa reagointia ja muutoksen
hyväksymistä. Haasteen pikajuna-arkeen tuo se, että samalla meidän
kouluna pitäisi kehittyä ja kehittää koko ajan jotakin uutta ja
entistäkin toimivampaa osana ympärillämme muuttuvaa yhteiskuntaa.
Vaikka olemmekin pikajunassa meidän pitäisi silti pystyä toimimaan
kuin joogagurut keskittyen ja mieleltämme eheänä, kuin
löytöretkeilijät uusia menetelmiä ja välineitä löytäen ja rohkeasti
kokeillen, kuin luovat taiteilijat intohimoisesti inspiraatioon
heittäytyen ja samalla kuin tarkat tiedemiehet totuudessa ja
lainalaisuuksissa pysyen. Koska tehtävä kuulostaa lähes mahdottomalta,
voikin epäillä, ettei siihen kukaan pysty. Ei pystykään - yksin, mutta
yhdessä kollegoiden ja oppilaiden, oppilaiden vanhempien ja
yhteistyökumppaneiden kanssa pystyy!
Kohtaamiemme ihmisen kanssa voimme yhdessä tehdä jotakin
sellaista mihin kukaan meistä ei yksin pystyisi. Tämän(kin) vuoksi
on aina hiukan kyynelkanavia avaavaa sanoa
hyvästejä ihmisille, jotka syystä tai toisesta lähtevät työyhteisöstä.
Yhdessä koettua on takana niin paljon.
Paitsi jäähyväisiä ja muistelua kuluneesta vuodesta, on
lukuvuoden loppuminen kuitenkin myös helpotus ja huokaus. Vuoden
tavoitteita on saavutettu tai jäänyt osin saavuttamatta, ja osaksi
seuraavan vuoden tavoitteita. Kaikki ovat kuitenkin osallistuneet, ja
saaneet uusia oppimiskokemuksia, jotka osaltaan pohjaavat uuden
oppimiselle. Joku on onnistunut yli odotusten, joku toinen on löytänyt
itsestään uuden vahvuuden, joku toinen taas on huomannut, että
seuraavana vuonna pitää hiukan tsempata lisää. Jonkun kohdalla
iloitaan, kun on löydetty toimiva tukitoimi tai muu pedagoginen
ratkaisu, jonka avulla voikin kasvaa ja kehittyä sellaiseksi, että
erityistarpeista huolimatta onnistuu ja voimaantuu. Jonkun kohdalla
iloitaan pienistä askelista, ja jonkun toisen kohdalla lukuvuoden
loppuminen tarkoittaa jonkin ison askeleen ottamista kohti uutta.
Kaikilla on kuitenkin syytä juhlaan, kun kouluvuoden viimeinen
työpäivä päättyy yhdessä arkea jakaneiden ihmisten kanssa.
Lomalla mieli saa lepoa kouluelämän haasteista, mutta
samalla sen aikana ehtii jo hiukan prosessoida tulevan lukuvuoden
mahdollisuuksia kuten lapsi, joka edellisen leikin jälkiä siivotessaan
usein jo aloittaa seuraavaa uutta....Kesäloman aikana voimme levon
ohella miettiä, mitä kaikkea uusi lukuvuosi taas tuokaan. Viimeistään
siinä vaiheessa, kun lomapostimme joukkoon eksyy koulureppumainoksia,
alamme todella virittäytyä uuteen urakkaan. Sen me koulun aikuiset
tiedämme, että uusia kehittämishaasteita lukuvuosi tuo varmasti:
tieto- ja viestintätekniikan mahdollisuudet ja erityisesti sosiaalisen
median vallankumous myös opetusympäristössä, lasten osallistaminen
entistä enemmän aktiivisiksi toimijoiksi osana omaa opetustaan ja
osana yhteiskuntaa, ops-uudistusprosessi, erityisopetuksen
kehittäminen, kansainvälistyminen , kodin ja koulun yhteistyö ja monet
muut asiat suorastaan kilpailevat kasvatus- ja opetushenkilöstön
huomiosta! Mutta siitä voimme olla varmoja, ettei kukaan meistä
kehittäisi mitään yksin. Ainoastaan silloin onnistumme ja jaksamme,
kun huomaamme toistemme kohtaamisissa mahdollisuuksia muutokseen, ja
samalla yhdessä osaamme pitää kiinni jostain tärkeästä vanhasta
mallista. Yhdessä voimme arvioida, mikä on ollut hyvää ja toimivaa,
ehken jopa perinne tai sellaiseksi muodostuva työyhteissössämme.
Kevätjuhlan luopumiset ja jäähyväiset, uusien
kehittämishaasteiden kypsyttely pitkän vapaa aikana ovat osa
kouluelämän tarinaamme, joka muodostuu jokaisen kohdalla hiukan
erilaiseksi, mutta yhdessä siitä muodostuu merkityksellinen ja
opettavainen tarina.
Toivon kaikille lomaa, joka sisältää paljon lämpöä, lepoa, mielekästä
puuhaa ja arvokkaita kohtaamisia!
Erityisluokanopettaja Anja Nurhonen
Oppimis- ja ohjauskeskus Mikael
|
Haluan tässä ihan julkisesti jakaa omia ajatuksia työnohjaajakoulutuksesta, jonka olen aloittanut vuoden vaihteessa. Kahden ja puolen vuoden rypistys olisi edessä, mutta mikäli tulevia koulupäiviä odotan yhtä innokkaasti kuin näitä ensimmäisiä käytyjä opiskelupäivä, tulee reilut kaksi vuotta menemään nopeasti.
Ihan ensimmäiseksi – meillä on mahtava opiskelijaporukka! Pitkän työkokemuksen omaavia, monen eri ammattialan asiantuntijoita. Kyllä, olen todellakin päässyt itseäni parempaan seuraan. Mitä ajatuksen vaihtoa, työnohjauksen moniammatillista pohdintaa eri näkökulmista, syvällisiä keskusteluja, omien tunnetilojen purkamista… Osaanko toimia työnohjaajana? Mitä minulta siinä roolissa oikeasti odotetaan? Miksi ihmiset tulevat työnohjaukseen? Miksi itse koen työnohjauksen tärkeänä osana omaa työtäni? Kuinka saadaan luottamuksellinen dialogi aikaiseksi? Päässä on paljon kysymyksiä ja ajatuksia, epävarmuuden ja jännityksen tunteitakin. Työnohjaajaksi kasvamisen prosessi on siis alkanut.
Tämän viikon koulutuspäivissä palasimme perusasioiden äärelle eli ratkaisukeskeisyyteen. Oli ihana jälleen sukeltaa oikein syvälle tähän menetelmään ja saada muistutusta siitä, miten pienistä asioista alkaa syntyä jotain suurta, jos itse uskomme siihen ja pidämme positiivisen vireen yllä.
Yhden asian tulen jatkossa muistamaan – kolikolla on aina se kuuluisa toinen puoli eli jos jaksan valittaa asioista, valitukseen sisältyykin toive jostain. Helppoa eikö? Valitus ja ongelmien täyttämä puhe sisältää siis aina toiveen = kolikon toinen puoli. Kunhan vain hetkeksi pysähdyn miettimään mitä siinä tilanteessa toivon. Näin saan upeita ratkaisuja aikaiseksi ja ongelmat häviävät kuin itsestään!
Voisinkin todeta, että olen tällä hetkellä erittäin toiveikas (älä kuitenkaan käsitä tätä niin, että minulla on paljon ongelmia, jotka olen kääntänyt toiveiksi). Olen erittäin toiveikas tämä prosessin suhteen, joka on alkanut matkalla kohti työnohjaajan ammatillista pätevyyttä. Pienin, hieman epävarmoin askelin olen aloittanut matkan taas kerran omaan arvomaailmaani - minulle tärkeisiin asioihin, kun puhutaan dialogisuudesta, ohjaustyöstä, toisen ihmisen kunnioittamisesta ja kuuntelemisesta. Kuten kouluttajamme kiteytti työnohjaajan roolin – olet juuri sellainen kuin olet, se riittää. Olen alkanut uskoa, että se todellakin riittää. Nyt vaan selvitän seuraavan kahden vuoden aikana, että millainen minä olen, kun toimin työnohjaajana?
”Kun iloitset pienistä asioista, voit iloita usein”
Carina
|
 |
KOPSITKO VAI POPSITKO OPSIN?
Mäntykankaan oppimis- ja ohjauskeskuksen apulaisrehtori Mervi Pulkkinen pohtii mainiossa blogissaan (http://www.mantykangas.fi/blogi.html), miten meidän opetus- ja kasvatustyön ammattilaisten pitäisi lakata hakemasta helppoja selityksiä koulun ongelmille ulkoisista tekijöistä. Pitäisi uskaltaa katsoa peiliin ja nähdä sisällöllisen kehittämisen välttämättömyys ja mahtavat mahdollisuudet tämän päivän koulussa. Mervi viittaa viime vuonna käynnistyneeseen kansallisen opetussuunnitelman uudistustyöhön, joka tarjoaa ”tuhannen taalan paikkaa” meille ammatikseen kasvattaville.
Suomessa jokaisen kunnan ja jokaisen koulun on laadittava opetussuunnitelma-asiakirja, jossa määritellään koulutyön suunnittelun, arvioinnin ja toteuttamisen periaatteet. Opetussuunnitelmat perustuvat opetushallituksen määrittämiin opetussuunnitelman perusteisiin. Nyt näitä perusteita uudistetaan (http://www.oph.fi/ops2016). Opetushallituksen väki haastaa kaikkia kasvattajia ja opettajia, oppilaita, huoltajia, sidosryhmiä eli itse asiassa koko kansaa pohtimaan, mitä suomalaisessa peruskoulussa pitäisi opettaa. Millä eväillä lapset ja nuoret elävät pitkän ja onnellisen elämän muuttuvassa maailmassa? Nyt voi vaikuttaa perusteisiin, jos uskaltaa!
Miksi opetussuunnitelmaa sitten pitää uudistaa? Tunnustan, että oma suhteeni opetussuunnitelmaan oli pitkään hieman varautunut. Alkutuntuma oli suorastaan tukahduttava. Ensimmäisellä luokalla tehtiin vohvelikankainen ruokaliina ja mustekynän teräpyyhe, koska kansakoulun opetussuunnitelmassa ”KOPS” niin käskettiin. Pojat saivat vuolla myös kaarnalaivat. Suurin osa koululaisen elämästäni kului kuitenkin peruskoulun opetussuunnitelman ”POPS” ensimmäisen version koekaniinina. Suomi vaurastui ja kaikille lapsille oli varaa antaa omat värikkäät oppikirjat. ”Aikamme aapinen” löytyy vieläkin kirjahyllystäni.
Opetusharjoittelijana opin, että opetussuunnitelma oli kuivakka mappirivi opettajainhuoneen hyllyssä. Monikaan opettaja ei oikeasti jaksanut lukea keltaisia mappeja läpi, mutta onneksi kirjakustantajat tiivistivät opetussuunnitelmat oppikirjojen sisällysluetteloihin. Lisäksi kaikissa kouluissa oli ns. piilo-opetussuunnitelma, kirjoittamaton ja usein myös ääneen lausumaton kulttuuri, joka määritteli, kenen kanssa voi laskea leikkiä ja millaista leikkiä; ketkä eivät ymmärtäneet oppilaiden tai alaistensa sutkauksia; minkälaista työpanosta kukin opettaja odotti; miten eri opettajat pitivät sovituista aikatauluista kiinni jne. (huom. lähde http://fi.wikipedia.org/wiki/Piilo-opetussuunnitelma). Jos oppilaat eivät tätä piilo-opetussuunnitelmaa omin avuin oivaltaneet, olivat he häiriköitä tai sivistyneemmin ilmaistuna sosiaalisesti sopeutumattomia.
Opettajanakin olen ehtinyt käydä useamman OPS-uudistuksen läpi, enkä suinkaan joka kerta riemumielin. Olen sujuvasti marmattanut, että pakkoko niitä on aina uudistaa. Just kun opittiin entiset perusteet, niin nytkö ne pitää taas muuttaa. Kymmenen vuotta menee niin nopeasti. Nyt olen aloittamassa uutta opetussuunnitelmatyökierrosta rehtorina ja alan ehkä viimein oivaltaa, mitä opetussuunnitelma tarkoittaa. Se on toki virallinen asiakirja, joka pitää koululla olla, mutta voi se olla muutakin. Se voi olla ajattelun apu ja auki kirjoitettu arvomaailma, kehittyvä keskustelualusta, havainnekuva peruskorjatusta peruskoulusta. Voi se olla myös perusteista kopioitu kyhäelmä. Leikkaa, liimaa, älä ajattele, kunhan lain kirjain jotenkin täyttyy. Kiireessä kopsattu vai perusteellisesti pureskeltu? Nyt voi päättää, millaisen suunnitelman varaan tulevaisuuden tekijöiden opintie rakennetaan!
Anne Korhonen, rehtori, Oppimis- ja ohjauskesus Mikael
|
|
 |
Anjan Ope-tet / bensmarkkaus reissu
Vierailin 5.-7.2.2013 Kuopiossa uudessa, toista lukuvuotta toimivassa, Martti Ahtisaaren koulussa. Koulussa toimi erityisopetuksen ryhmien lisäksi 3 erityisluokkaa, joiden oppilaat integroituivat sujuvasti, oppilaan etuhuomioiden, välillä yleisopetuksen tunneille. Muutenkin koulun toiminnassa oli huomioitu tuen kolmiportaisuus. Niin yleisen, tehostetun kuin erityisen tuenkin oppilaat saivat tarvitsemaansa tukea mm. palkitettujen AI ja MA tuntien, erityisopettajan, avustajien ja samanaikaisopettajuuden avulla.
Koulun toiminta ajatuksessa painottuivat laadukkaan perusopetuksen tarjoamisen lisäksi ainakin vertaissovittelu ja suvaitsevaisuus. Koulun toimintakulttuuriin kuuluvat myös kansainvälisyys ja varhennettu englannin kielen opetus. Koulussa toimii myös erilaisia kehittämistiimejä.
Oli antoisaa ja avartavaa havainnoida ja osallistua kouluarkeen muualla. Sain ideoita ”kypsymään” oman koulun toimintaa ajatellen. Kerroin myös meidän koulun kehittämishankkeista, palveluista ja oppimateriaaleista ja toivotin Martti Ahtisaaren –koulun väkeä tervetulleeksi meille tutustumaan!
”Joskus on hyvä mennä kauas, jotta näkee selkeämmin lähelle.”
Anja Nurhonen, erityisluokanopettaja, Mikael-koulu
|
|
|
|
|
|
Ma |
Ti |
Ke |
To |
Pe |
La |
Su |
|
22 |
|
|
|
|
|
1
|
2
|
|
23 |
3
|
4
|
5
|
6
|
7
|
8
|
9
|
|
24 |
10
|
11
|
12
|
13
|
14
|
15
|
16
|
|
25 |
17
|
18
|
19
|
20
|
21
|
22
|
23
|
|
26 |
24
|
25
|
26
|
27
|
28
|
29
|
30
|
|
|
|
|
|
|
Ruokalista_20.5.2013.pdf 19.9 kt 16.05.2013 12:03
|
|
Ruokalista_27.5.2013.pdf 65.3 kt 23.05.2013 17:06
Lauantaina 1.6 Ylioppilas- ja kevätjuhlan jälkeen Keväinen salaattipöytä ja kakkukahvit.
Mukavaa ja jäätelönmakuista kesälomaa kaikille!
|
|
|
