|
|
Yliopistoissa voi opiskella luonnontieteellisellä koulutusalalla kemiaa, biokemiaa ja fysikaalisia tieteitä. Fysikaalisiin tieteisiin kuuluvat fysiikka, teoreettinen fysiikka, soveltava fysiikka, materiaalitiede, biofysiikka ja elektroniikka sekä geofysiikka, meteorologia ja tähtitiede.
Luonnontieteellisen alan alempi korkeakoulututkinto on luonnontieteiden kandidaatti (LuK).
Aineenopettajakoulutukseen kuuluu maisterin tutkinnossa yhden tai yleensä kahden opetettavan aineen opinnot sekä opettajan pedagogiset opinnot. Matemaattis-luonnontieteellisten aineiden opettajan virat peruskouluissa ja lukioissa ovat usein kolmen opetettavan aineen virkoja. Tämän vuoksi fysiikkaa opiskelevien kannattaa suorittaa sivuaineina matematiikkaa ja kemiaa, kemiaa opiskelevien taas fysiikkaa ja matematiikkaa.
Teknillistieteellisellä koulutusalalla voi opiskella kemiantekniikkaa, kemiaa ja teknillistä fysiikkaa. Teknillistieteellisen alan alempi korkeakoulututkinto on tekniikan kandidaatti.
Ylemmän korkeakoulututkinnon (FM, DI) suorittamisen jälkeen on mahdollista hakea jatko-opiskeluoikeutta filosofian lisensiaatin / tohtorin tutkinnon tai tekniikan lisensiaatin / tohtorin tutkinnon suorittamiseen.
Yliopistollista täydennyskoulutusta järjestetään yliopistojen täydennyskoulutuskeskuksissa ja avoimissa yliopistoissa. Kemia ja fysiikka tarjoavat myös hyvät mahdollisuudet ulkomailla tapahtuvaan yliopisto-opiskeluun mm. kansainvälisten opiskelijavaihto-ohjelmien kautta.
Ammattikorkeakouluissa voi suorittaa tutkinnon insinööri (AMK) kemiantekniikkaan suuntautuen.
Toisella asteella voi suorittaa kemiantekniikan perustutkinnon. Tutkinnon voi suorittaa myös näyttötutkintona, kuten myös kemianteollisuuden ammattitutkinnon ja kemianteollisuuden erikoisammattitutkinnon.
Työllisyys
Fyysikoista suurin osa toimii tutkijoina. Työllisyystilanne on hyvä, näkymät ovat suotuisat erityisesti opetusalalla, bioteknologiassa ja ympäristötutkimuksessa.
Tutkimuksessa on yleistynyt projektiluontoinen työskentely. Esimerkiksi yliopistoissa noin puolet opetus- ja tutkimushenkilöstöstä toimii ns. täydentävän rahoituksen piirissä. Rahoituksen luonteesta johtuen työsuhteet ovat määräaikaisia.
Työsuhteiden määräaikaisuudet näyttävät jatkuvan tulevaisuudessakin. Tarvetta ja halukkuutta kiinnittää projektitutkija pysyvään työsuhteeseen on kuitenkin ilmennyt varsinkin silloin, kun tutkija on väitellyt ja päässyt urallaan pitemmälle.
Kemisteistä suurin osa työskentelee opettajina. Heidän työllisyysnäkymänsä ovat hyvät nyt ja tulevaisuudessakin. Yliopisto-opettajien ja tutkijoiden työsuhteet ovat kuitenkin usein määräaikaisia ja apurahatyöskentely on yleistä. Yksityiselle puolelle saattaa avautua uusia paikkoja erikoisosaajille EU:n säädösten myötä esimerkiksi ympäristönsuojelussa.
Kemianteollisuuden henkilöstökehitys on ollut viime vuosina parempi kuin teollisuudessa keskimäärin, ja työvoiman määrä on pysynyt jokseenkin ennallaan. Prosessi- ja kemianteollisuuteen syntyy lähitulevaisuudessa uusia työpaikkoja henkilöstön ikärakenteesta johtuvan suuren poistuman vuoksi.
Kehitysnäkymät
Fysiikka on pitkälle kehittynyt, mutta edelleen uusia suuntia hakeva tieteenala. Nykyään fysiikka on kasvavassa määrin poikkitieteellinen ala. Fysiikan opetuksessa korostuvat yhteydet muihin tieteisiin ja eri alojen sovelluksiin.
Yleisesti ottaen fysiikan tutkimuksen kehitysnäkymät ovat riippuvaisia yhteiskunnan tuesta. Hallitusohjelmassa on maininta, että maan kilpailukyky on riippuvainen korkeasta osaamisesta ja sen takia valtiovalta panostaa koulutukseen sekä tutkimukseen ja tuotekehitykseen. Suomen teollisuus tukee vähemmässä määrin perustutkimusta.
Fysiikan tutkimus on vahvassa vuorovaikutuksessa tuotekehityksen kanssa ja se sekä luo että hyödyntää uutta teknologiaa. Fysiikan tutkimusnäkymät ovat hyvät johtuen siitä, että alalla on selvä kytkentä teknologiaan ja tuotekehitykseen. Selvä painopisteala on materiaalitutkimus.
Paikallistasolla tutkimus on pitkälle riippuvaista kansallisista ja kansainvälisistä keskittämishankkeista. Tutkimusrahoitus sekä ohjaa että seuraa näitä keskittymiä. Fysiikan tutkimuksessa kaksi keskeistä tutkimusalaa tällä hetkellä (v. 2006) ovat hiukkasfysiikan tutkimus ja nanotiede.
Euroopan hiukkasfyysikot ovat keskittäneet voimavaransa CERN:in ydintutkimuskeskukseen, jossa monivuotinen kiihdytinrakentamisprojekti (super collider, SPS) valmistuu vuonna 2007.
Keskeisissä kokeissa etsitään ns. Higgs-hiukasta, joka hiukkasmallin mukaan välittää massaa. Jos hiukkanen löytyy, saadaan todiste siitä, että nykyinen hiukkasmalli, jolla selitetään aineen pienempiä osia, on toimiva. Jollei kyseistä hiukasta löydy, on rakennettava uutta mallia. CERN:iin keskittyneeseen tutkimukseen osallistuu tuhansia tutkijoita tutkimuksen eri tasoilla.
Nanotutkimus on fysiikan uusin painopisteala, johon opetusministeriö keskittää resursseja tällä hetkellä. Nanotiede toimii atomitasolla, ja sen kohteina ovat nanometrin (1nm = 0,000000001 m) mittakaavassa tapahtuvat ilmiöt ja prosessit. Nanotiede yhdistää fysiikan, kemian ja biologian tutkimusmenetelmiä ja tuloksia.
Nanotieteessä mallinnetaan, suunnitellaan, karakterisoidaan ja valmistetaan funktionaalisia atomi- ja molekyylitason materiaaleja ja rakenteita. Nanoteknologiassa vastaavasti suunnitellaan ja valmistetaan uusia materiaaleja ja laitteita.
Kemiallisen tiedon määrä on kasvanut nopeasti suureksi, ja samalla kemia on jakautunut moniin erikoisaloihin, joita ovat esimerkiksi analyyttinen kemia, biokemia, laskennallinen kemia, materiaalikemia ja orgaaninen kemia.
Tulevaisuudessa poikkitieteellisyys tulee lisääntymään kemian tutkimuksessa ja ekologiset arvot korostuvat. Energiatekniikan ja puunjalostusteollisuuden sovellusten merkitys kasvaa.
Tutkimuksen painopistealueet ovat tulevaisuudessa nanoteknologia ja pintatutkimus, proteiinien rakennetutkimus ja yhteistyö systeemibiologian kanssa elimistön proteiiniverkoston kartoittamisessa.
Kemiantekniikkaan liittyvien teollisuudenalojen kehitysnäkymät ovat pitkällä aikavälillä vakaat. Suomalaisen kemianteollisuuden ydinalueet liittyvät metsäteollisuuteen, maatalouteen, rakentamiseen, elektroniikkateollisuuteen, elintarvikehuoltoon sekä ympäristötuotteisiin. Uusimpana ydinalueena on biotekniikka, jota pidetään yhtenä lupaavimmista huipputeknologian aloista Suomessa.
Kemianteollisuus panostaa merkittävästi tutkimukseen ja tuotekehitykseen. Ala kuuluu tutkimusintensiivisimpiin teollisuudenaloihin Suomessa, sen osuus teollisuuden koko tutkimuspanostuksesta on 10 prosenttia. Lisää voimavaroja saadaan tutkimusyhteistyöstä.
Markkinoilla oleville tuotteille saadaan kysyntää ja pystytään luomaan uusia kilpailukykyisiä tuotteita erikoistumisen ja aktiivisen tutkimustoiminnan avulla. Yritysten kansainvälistyminen on luonut suomalaisen kemian alan tuotteille mahdollisuuden saavuttaa vahvoja markkina-asemia.
Kemianteollisuuden henkilöstön osaamistarpeet muuttuvat toimintaympäristön muutosten ja alan teknologisen kehityksen myötä. Osaamistason kehittäminen on yrityksille jatkuva haaste.
Kemianteollisuuden ammateille yhteisiä tulevaisuuden työelämätaitoja ovat yhteistyötaidot, kielitaito, oma-aloitteisuus, vastuullisuus ja huolellisuus. Tulevaisuudessa useissa ammateissa keskeistä on myös liiketaloudellinen osaaminen, luonnontieteiden osaaminen ja poikkitieteellisyys.
Jatkossa edellytetään yhä enemmän työssä tapahtuvaa oppimista, sillä peruskoulutus ei pysty tuottamaan kaikkea työelämässä tarvittavaa osaamista. Yrityskohtaisen erikoisosaamisen ja työelämätaitojen täydentäminen tapahtuu yhä useammin täydennyskoulutuksena työn ohessa. Yritykset hyödyntävät mm. aikuisten ammatillisia näyttötutkintoja.
Ympäristö-, terveys- ja turvallisuustyö ovat alueita, joihin kemianteollisuus panostaa jatkuvasti. Toiminnan tavoitteena on näiden alueiden jatkuva parantaminen. Responsible Care on kemianteollisuuden kansainvälinen ympäristö-, terveys- ja turvallisuusohjelma, jossa on mukana 52 maata ympäri maailmaa. Suomessa ohjelmaan on sitoutunut 108 yritystä kemianteollisuuden eri aloilta.
Lähialat
Biologia. Biotekniikka. Lääketiede. Ympäristöala. Elintarviketeollisuus. Paperiteollisuus. Muoviteollisuus. Kumiteollisuus.
|
|
|