Ajankohtaista

Villin yön jälkeen oli aika suunnata kohti Sacre-Coeuria ja Rue Lepiciä. Sää oli tuulinen, mutta lämmin ja aurinkokin paistoi välillä. Vierailimme Amélie-kahvilassa ja ostelimme jumalaisia croissantteja ja patonkeja paikallisista boulangerieista. Myös yhdet kengät tarttuivat mukaan ihanasta pikkukaupasta. Moulin Rougen edustalta lähdimme seikkailemaan metrolla kohti nuorisohotelliamme ja kuusituntinen bussimatka kohti Vannesia alkoi. Suuri järkytys kaikille oli, ettei ranskalaisissa busseissa saa syödä! Siitä huolimatta matka sujui mukavasti. Pientä vastahakoisuutta oli helppo aistia bussin ilmapiiristä ennen saapumista Vannesiin, mutta jännitys laukesi kun pääsimme perheisiin. Maistelimme ranskalaista ruokaa ja juustoja ja teimme tuttavuutta perheisiin ennen nukkumaanmenoa. Matkustamisen ja jännittämisen jälkeen uni maistukin todella makealta. :)

Pinja, Sohvi, Haino-Elena ;)

Päivä alkoi vaivalloisella heräämisrituaalilla, jota seurasi sokerisen aamiaispöydän tyhjennys. Energiatujauksen jälkeen oli jonkin verran luppoaikaa, joka tarjosi tilaisuuden valmistautua henkisesti seuraavaan koitokseen: isäntäperheen vanhemmat olivat lähdössä äänestämään maan seuraavaa presidenttiä. Prosessi oli kuitenkin yllättävän lyhyt ja kivuton. Laimean jälkimaun pelasti päivän kohokohdaksi suunniteltu saarireissu. Mukana oli myös isäntäperheen tuttavia sekä suomalaiskorrespondantteja heidän muuassaan. Lyhyehkö venereissu saarelle tapahtui kylmissä ja tuulisissa olosuhteissa, eikä itse saarella keli paljoa parantunut. Ranskalaiset korrespondantit opastivat meitä suomalaisia umpimähkään hullunkurisia reittejä pitkin, mutta tuolloin pääsimme samalla tutustumaan saaren kauniiseen luontoon, ihastuttavan pikkukylän puitteisiin sekä paikalliseen pikkukoiraan. Kävelyretken aikana pysähdyimme myös piknikille ja viime minuutit ennen lähtöä vietettiin kahvilassa. Loppupäivä sujui iltapäivän tuoksinnan jälkeen rauhallisissa merkeissä. Host-perheen vanhemmat olivat kutsuneet ystäviään katsomaan presidentinvaaleja, nuorempi polvi vietti aikaansa puolestaan kukin omilla tahoillaan.

potaatisarna... Anywhoopdaloopda zibidy bopbopbopdawhooo.

krhm, herattiin Oceanen kanssa klo 8.30 syomaan muroja. (en pida naista nappiksista)
Tarkoitus oli lahtea isovanhempien luokse kalastamaan. Siis niiden kanssa kalastamaan simpukoita.
Haravalla kalastettiin, ja saatiin pari rapuakin. Maisemat oli mahtavat ja vesi lamminta. Sen jalkeen mentiin takas talolle ja kokattiin ravut. Simpukat syotiin raakana. En tykanny mut naytti kylla maistuvan muille :) soin leipaa. Ruuan jalkeen mentiin pyorailee, maisemat oli ku havaijilla :D
jalat vaan hajos ku se pyora oli liian pieni. sain taas simpukoita kerattya, melkonen laja laukun pohjalla saas naha meneeko tullista lapi. Loppupaivasta palattiin kotiin syomaan yhdessa viimenen paivallinen.
Hollanti muute voitti presidentin vaalit! (Hollande) :) sain perheelta lahjaks ihanan t-paidan ^_^
sit menin nukkumaan. oli kivaa :D Paivan biisit Pete yorn ever fallen in love ja volbeat fallen.

Me täällä Ranskassa juhlittiin vappua nukkumalla aamulla pitkään, ja siirtymällä sitten yhteisellä bussikyydillä kello yhden tienoilla Lorientin satamakaupunkiin tsekkaamaan yksi toisen maailmansodan aikainen saksalainen sukellusvenetukikohta, joka tietenkin siirtyi Ranskalle natsien hävittyä sodan. (Se on itseasiassa koko maailman ainoa moinen tukikohta, joka on avoinna siviileille.)

Se koostuu kolmesta bunkkerista (nimiltään huikaisevan mielikuvituksellisesti K1, K2 ja K3), joista voin näin turhana nippelitietona sanoa, että niiden (ja niiden perustuksien) rakentamiseen käytettiin aikanaan kaikenkaikkiaan noin neljä miljoonaa kuutiometriä betonia. (Voitte siis vaan kuvitella, miten iloinen paikka se ulkonäöltään on.) Saimme opastetun kierroksen jokaisessa bunkkereista, ja tulipahan lisäksi käytyä sisällä ihan oikeassa, kylmän sodan aikana palvelleessa ranskalaissukellusveneessäkin. Opimme myös pelastautumaan uppoavasta sukellusveneestä, ainakin teoriassa.
Kierrosten välissä päädyin melkein lankuttamaan K1-bunkkerin sisäänkäynnin edustalla koristeena olleen torpedonraadon päälle, mutta lopulta en kuitenkaan kehdannut. Siinä vaiheessa kun olin ehtinyt kunnolla valmistautua siihen henkisesti, oli tilaisuus valitettavasti kuitenkin ehtinyt mennä jo ohi, ja piti huristella bussilla takaisin Vannesiin.
Reissu oli erittäin asiapitoinen, ja kaikki tarkkaavainen oppaiden kuunteleminen ja heidän perässään kävely paikoitellen kovin väsyttävää, mutta kaikenkaikkiaan oli oikein mielenkiintoista.

Päivän biisi oli ehdottomasti Beatlesin Yellow Submarine. Sellainen löytyi yhdessä bunkkereista nykyään sijaitsevasta matkamuistokaupasta. Jätettiin se kuitenkin ostamatta, koska sen lienee parempi olla siellä kaltaistensa seurassa.

-Laura (ja Roosa K.)

Enemmän tai vähemmän nukutun yön jälkeen aamu alkoi maittavalla aamiaisella. Ryhmän uusi jäsen Joonas mukanamme suuntasimme ensimmäisenä torille ostamaan picnicin ja harjoittamaan kielitaitoamme ranskalaisten myyjien kanssa. Matka jatkui sieltä Notre Damen kirkolle. Päivä oli harmaa, mutta sehän ei innokasta porukkaamme hidastanut. Nautimme picnikin Louvren edustalla ja yritimme vältellä turhankin innokkaita katumyyjiä. Musée d'Orsayssa pääsimme tutustumaan eri taiteilijoiden luomuksiin antiikista impressionismiin. Museon jälkeen oli luvassa odotettu vapaa-aika Pariisissa, jonka aikana pääsimme shoppailemaan, kahvittelemaan tai vain kiertelemään mielemme mukaan. Illalla osa ihmisistä suuntasi Eiffel-torniin -urheasti portaita pitkin, huolimatta siitä, että koko päivä oltiin kävelty. Seinen risteily antoi vihdoinkin kunnon tilaisuuden päästä lepäämään ja ihastelemaan vielä osin tutuksi tulleita nähtävyyksiä. Ennen hotellille menoa jäimme katselemaan vielä Eiffelin sädehtimistä. Väsyneinä, mutta keskimäärin varsin onnellisina, palasimme taas hotellin kulmille hankkimaan ruokaa ja lopulta ummistamaan silmämme mukavissa (..?) pedeissämme.