I IHMINEN KEHITTYY LÄPI ELÄMÄN
MITÄ ON KEHITTYMINEN?
Kehitys tulee ymmärtää ensisijaisesti muutoksena ja sopeutumisena ympäristöön
- kehitys EI ole vain kehitystä eteenpäin
- kehitys voi myös taantua.
MITKÄ TEKIJÄT VAIKUTTAVAT KEHITYKSEEN?
- yksilön lähtökohdat: perimä + ympäristö
- yksilön omat valinnat
=> edellisistä seuraava sopeutuminen ympäristöön
KEHITYS ERI IKÄKAUSINA
Ihmisen elämänkaaren eri vaiheissa kehityksessämme ilmenee eri ikäkausille tyypillisiä kehitystehtäviä:
- vauvaikä: omien tilojen kuten nälän viestiminen, läheisyyden tarve, perusturvallisuus
- leikki-ikä: motoriset taidot, minuus, kehittyneempi ilmaisukyky
- kouluikä: keskittymiskyky, sosiaaliset ja kognitiiviset taidot, itsetunnon kehittyminen
- nuoruusikä: itsenäistyminen vanhemmista, aikuistuminen, identiteetin rakentaminen
- aikuisuus: tuotteliaisuus sekä läheisyyteen pyrkimys, "kuolemattomuus"
- vanhuus: kykyjen heikkeneminen, rajallisuuden hyväksyminen
II VAUVALLE KEHITTYY MINÄ
NEUROPSYKOLOGIAN PERUSTEITA
Keskeisiä käsitteitä:
- hermosto = hermosoluista koostuvat ruumiin rakenteet, jotka voidaan jakaa keskushermostoon (selkäydin ja aivot) sekä ääreishermostoon (somaattinen hermosto ja autonominen hermosto)
- hermosolu = mikroskooppisen pieni solu, joka välittää tietoa sähkö-kemiallisesti.
- välittäjäaine = kemiallinen aine, joka välittää tiedon hermosolusta toiseen.
- synapsi = hermosolujen välinen kytkentä.
Keskeisiä aivojen osia ja niiden tehtäviä:
- aivorunko = peruselintoiminnot kuten refleksit, uni- ja valverytmi, hengitys, syöminen ja ruoansulatus sekä suuntautuminen tai vetäytyminen ulkomaailmasta.
- limbinen järjestelmä = tunnereaktiot ja niihin liittyvät muistamisen järjestelmät.
- aivokuori = monimutkaisen psyykkiset toiminnot kuten havaitseminen, muisti, kieli ja ajattelu.
HERMOSTON VARHAISEN KEHITYKSEN PÄÄPIIRTEITÄ
Hermoston synty
- hedelmöittynyt munasolu jakautuu kantasoluiksi
- kantasolut vaeltavat omiin paikkoihin hermostossa (migraatio)
- kantasolut erikostuvat erilaisiksi hermosoluiksi
- hermosolujen määrä alkaa laskea heti syntymän jälkeen
Hermosolujen järjestäytyminen
- hermosolut haaroittuvat ja muodostavat uusia synapseja => hermosolujen välisten kytkentöjen uudelleen järjestäytyminen (keskeinen hermostollinen ilmiö oppimisessa)
- noin 1-vuotiaalla synapsien määrä on huipussaan
=> vauvalla oppiminen on ensisijaisesti tarpeettomien yhteyksien karsiutumista
Aivojen nopein kehitysvaihe on ensimmäiset kaksi vuotta
HUOM! Aivojen massan kasvu jatkuu nuoruusiän alkuun saakka vaikka hermosolujen määrä ei lisäänny. Syitä massan kasvuun sikiökauden jälkeen ovat:
- hermosolujen tukirakenteiden kasvu (myelinisoituminen)
- hermosolujen koon kasvu
- haaroitusten lisääntyminen sekä uusien synapsien syntyminen
Syntymän jälkeen vauvan fyysinen kehitys etenee päästä jalkoihin
Vauvan motorinen kehitys etenee läheltä kauemmaksi
TEMPERAMENTTI
Temperamentti = perimän pohjalta määräytyvä persoonallisuuden perusta
- ilmenee vauvoissa kahdella tavalla:
(1) miten vauva suuntautuu ympäristöönsä ja
(2) miten vauva reagoi ympäristönsä tilanteisiin.
III LEIKKI-IKÄINEN HARJOITTELEE ITSENÄISYYTTÄ
Ks. PowerPoint esitykset!
MORAALIN KEHITYS
Moraalin kehittyminen edellyttää ajattelutoimintojen kehityksen lisäksi tunne-elämän, persoonallisuuden ja sosiaalisten suhteiden kehittyneisyyttä
- moraalin ja tunteiden kehitys alkaa jo toisella ikävuodella: häpeä, nolostuminen, syyllisyys ja empatia
=> omatunto eli kontrolloiva itsesäätely syntyy
- arvioiva minä ja ihanneminä kehittyvä 4–5 -vuotiaina
=> vanhempien palautteella ja mallilla tärkeä merkitys
- kyky psyykkiseen itsesäätelyyn kehittyy vähitellen leikki-iässä
=> kyky säädellä moraalin kannalta keskeisiä käyttäytymisen muotoja ja tunteita
- roolinottokyky eli kyky nähdä tilanne toisten osanottajien kannalta
=> alkaa kehittyä leikki-iässä ja täydentyy erityisesti kouluiässä
=> sosiaalisen tiedonkäsittelyn taitoja voidaan kehittää keskustelemalla ja harjoittelemalla
- moraalinen kehitys on osa sosiaalistumista
IV KOULUIKÄINEN ON TOIMELIAS OPPIJA
Ks. PowerPoint esitykset!
V NUORUUDESSA RAKENTUU IDENTITEETTI
Ks. PowerPoint esitykset!
VI AIKUINEN TOTEUTTAA ITSEÄÄN
Aikuisuuden kehitystehtäviä
Erikson:
- pysyvien ihmissuhteiden luominen
- luovuuden ja tuottavuuden toteuttaminen
- jonkin pysyvän toteuttaminen
- elämässä onnistuminen
Havighurst:
- puolisoon suhtautuminen tasavertaisena kumppanina
- mielekäs vapaa-ajan toiminta
- työuran toteuttaminen
- sosiaalisten ja yhteiskunnallisten velvoitteiden täyttäminen
- fysiologisten muutosten hyväksyminen
- lasten kasvattaminen aikuisuuteen
VII VANHUS KÄY LÄPI ELETTYÄ ELÄMÄÄ
Erikson ja kuoleman kohtaaminen
- Eriksonin mukaan vanhuuden keskeinen kehitystehtävä on minän eheyden saavuttaminen
- Eriksonin mukaan minän eheys saavutetaan oman eletyn elämän hyväksymisellä
- hyväksyminen johtaa mielekkyyden, elämän tarkoituksellisuuden kokemiseen
- tarkoituksellisuuden kokeminen johtaa myös kuoleman hyväksymiseen
- jos vanhus ei kykene saavuttamaan minän eheyttä, tarkoituksellisuuden kokemusta, kohtaa vanhus Eriksonin mukaan katkeruuden, epätoivon ja kuolemanpelon
ELÄMÄN RAJALLISUUS JA KUOLEMAN KOHTAAMINEN
Ihmisen psyyke on rakentunut vastustamaan muutosta.
- kuolema on lopullinen muutos, jota emme voi hallita
- hallitsemattomuuden takia kuolema lienee niin kauhistuttava asia, johon psyyke vastaa usein epäilyllä, vastustamisella ja kieltämisellä
Hylätyksi tulemisen pelko on yksi ihmisen suurimmista peloista.
- kuolemassa ihmisen yksinjääminen on täydellinen
- jos kuoleman äärellä turvaudutaan johonkin yliluonnolliseen, Jumalaan, jällennäkemiseen tai sielun kuolemattomuuteen, on kuolema helpompi hyväksyä
Länsimaisessa kulttuurissa kuolema on sysätty lääketieteelliseksi tapahtumaksi
- aikaisemmin koko perhe ja kyläyhteisö osallistui kuolemaan
=> vanhuksia ei viety sairaalaan kuolemaan
=> lapset osallistuivat vainajan pesemiseen ja pukemiseen
=> uskonto antoi selkeät ohjeet, miten toimia kuoleman kohdatessa
- nykyään kuolema torjutaan, ulkoistetaan elämästämme
=> ajatellaan, että kuolema on sairaus, joka on voitettavissa lääketieteen keinoin
Kuoleman terve kohtaaminen edellyttää kuoleman tunnustamista luonnolliseksi tapahtumaksi, elämänkaaren päätepisteeksi.
Viisi vaihetta kuoleman kohtaamisessa
I Kieltäminen: ”En minä ole kuolemassa!”
II Viha: ”Miksi juuri minulle pitää käydä näin?!”
III Kaupankäynti: ”Lupaan parantaa elintapani, kunhan vain saan elää vähän pitempään!”
IV Masennus: ”Voi ei, kai tässä sitten kuollaan...”
V Hyväksyntä, alistuminen ja odotus: ”Näinhän elämäni tuleekin päättyä”
|